lauantai 19. syyskuuta 2009

Tästä se alkaa

Meidän perheessä on ollut aina melkoinen projekti lajitella mustat sukat. Väristä riippumatta sukkia myös katoaa aika tavalla.

Sitä voisi helposti kuvitella, että uuden perheenjäsenen sukkien kanssa on paljon helpompaa. Ja kilinkellit on.

Ostin eilen vauvalle uusia sukkia, sellaisia pitkävartisia, sillä pikkuisen rimpulajaloissa ei oikein pysy tavalliset nilkkasukat.



Vaan kuinkas sitten kävikään, kun pienet sukat oli pesty ensimmäistä kertaa.



Missä on yksi pieni musta sukka? Se ei ole koneessa, se ei ole kuivaajassa, se ei ole matkalla kylppäristä makuuhuoneeseen eikä se hiisi vieköön ole muun pyykin joukossa. Nyt se on ilmeisesti ihan lopullisesti todistettu: pesukoneemme syö mustia sukkia. Koosta riippumatta.

Tästä se sukkahelvetti alkaa. Olen pahoillani, poikani. Sukkasi hyväksi ei ole enää mitään tehtävissä.



"Okei, jos sitä sukkaa ei voi pelastaa, niin voitko edes antaa maitoa?"

2 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

Ihana vauva. Mä ihan liikutun.

Patonki kirjoitti...

Hei Aimo! Meilläkin lajitellaan pieniä sukkia ja ihastellaan minivarpaita.
Susikairassa olen törmännyt kommentteihisi ja tulin kurkistamaan. Taidanpa jäädä lukijaksi, se sopinee :)