torstai 29. lokakuuta 2009

Lopputarkastus 28. lokakuuta

Siis jälkitarkastus. Tuo vaan vääntyy puheissani kerta toisensa jälkeen lopputarkastukseksi. No, pantiinhan sitä raskauden ja synnytyksen aikana paikat tietyssä mielessä remonttiin eli voi sen lopputarkastukseksikin nimetä.

Minut vastaanotti sama lääkäri, joka kovisteli minua verenpaineista. Tällä kertaa hän oli huomattavasti lempeämpänä liikenteessä. Kenties Sisun läsnäolo pehmitti.

Kaikki oli kunnossa, paremmin kuin hyvin. Jutustelimme leppoisasti ja minulle jäi käynnistä oikein hyvä mieli. Hyvällä mielellä kerroin lopputarkastuksen läpäisystä myös Facebookissa, sillä kaikkihan siellä pitää jakaa.



Ja kun sanon kaikki, tarkoitan sitä todella. 



Tosin ihan kaikkea ei parane Facebookissa kertoa tai tehdä. Hyvänä esimerkkinä tuttavapariskunta, joka tappelee ja sopii Facebookissa(kin). Ihan siihen saakka, että kavereille kerrotaan sovintoseksistäkin. (Ymmärrettävästä syystä en ota ko. statuspäivityksistä kuvakaappauksia.)

Hienotunteisuutta olisi minunkin opittava ihan ehdassa ja oikeassa elämässä. Neuvolan odotusaulassa (odotus, heh heh) kohtasin sattumalta erään naisen kuntosaliltani. Hänellä on kolme päivää Sisua nuorempi tytär. Vaihdoimme nopeasti onnittelut. Nainen kysyi minulta varovasti onko poikamme itkuinen. Vastasin reippaasti, ettei juuri ollenkaan. Kehaisin Sisun olevan oikeastaan hyvin helppo.

Olisi ehkä pitänyt olla vähemmän reipas, sillä nainen kertoi tyttärensä koliikista ja siitä, kuinka nuori neiti itkee joskus yhdeksästä yhteentoista, aamuyhdeksästä yhteentoista illalla. Gulp. Nainen ei toivottavasti pahastunut, mutta minulle jäi kurja fiilis.

2 kommenttia:

Holly kirjoitti...

Sisu on hieno ja miehekäs nimi. Ei tule joka pojalla vastaan!

Aimo kirjoitti...

Holly, kiitos :)