lauantai 31. lokakuuta 2009

Vaunut, mikä mahtava tekosyy

Olipa kaunis päivä! Kävin kahden tunnin vaunulenkillä mukavan kirpakassa syyssäässä. Vaunut ja vauva antavat loistavan (teko)syyn tehdä superpitkiä, rauhallisia kävelylenkkejä. Tällä kertaa mies jäi kotiin tutustumaan Football Manageriin (jep, on taas se aika vuodesta, kun uusi versio ilmestyy). Oli oikeastaan ihan kiva köpötellä yksikseen Sisun ja omien ajatusten kanssa.

Ihan yksin ei tietenkään tarvinnut olla. Kävelylenkin aikana oli paljon kaikenlaista. Kuten kuvassa keskellä tuollaisella pörinävehkeellä liidellyt kaveri. Kauhea surina vaan kävi, kun kaksi vehjettä pörräsi ilmassa.



Kampusaluella oli hauska taideteos seinässä.



Lähempi tarkastelu osoitti sen olevan entisestä autosta. Aika hyvä vuosikerta.



Kampusalueelta löytyi myös ihan uusi tyyppi. Moro vaan, Lahden Matti. 



Satamassa oli vielä laivoja, kuten esimerkiksi tämä Uurastaja. Mahtava nimi ja suloinen paatti.



Sataman kahviloista suurin osa oli jo talviteloilla.



Samoin oli suureksi harmikseni myös vessat. Tässä vaiheessa oli jo aikamoinen hätä. No, seuraavan kerran keväällä 2010.



Matkan varrella oli myös upeasti väriä vaihtanut lehtikuusi (?). Tai ainakin väitän sitä lehtikuuseksi. Työkaverini esitteli minulle taannoin puutarhaansa: "Tuossa on omenapuita, tuossa kirsikkaa. Tässä taas on perennoja." Hetken löi tyhjää, kunnes kysyin: "Mikä on perenna?" Minulle tämä siis on lehtikuusi, korjatkaa, jos olen väärässä.




Eräs ystäväni sanoi kerran osuvasti kaikkien naisten tekevän sitä. Siis nappailevan omakuvia. Senpä takia loppuun vielä pakollinen omakuva, joka tosin epäonnistui "hieman". Sen verran kuitenkin nolotti napata kuvaa julkisella paikalla, että tein sen vähän turhan nopeasti. As you can see.




Lenkin päälle pastaa ja jauhelihakastiketta sekä tunnin päiväunet Sisun kanssa. Aikasta mukavaa.

Syksy on ihanaa aikaa.

3 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

On se lehtikuusi minunkin mielestäni. :)

Laura kirjoitti...

tuo on ehkä parasta, mitä vaunuilla voi tehdä! ainoa, että kun suurempi kasvoi niin isoksi, ettei rattaissa jaksanut istua ja kun pienempi syntyi, ei suuremmalle ollut enää paikkaa, nämä piiiiitkät ja ennen kaikkea rauhalliset ja hiljaiset vaunulenkit olivat historiaa ;)

Lahden Matti, hihii!

Aimo kirjoitti...

Tiina, hyvä juttu! En siis olekaan aivan toivoton.

Laura, ystävillä oli sellainen hauska seisomateline kolmevuotiaalleen. Siinä meni sulassa sovussa puolivuotias kummityttömme rattaissa ja isosisko laudan päällä. En sitten tiedä, miten toimii pitkillä lenkeillä.