maanantai 5. lokakuuta 2009

Viisi viikkoa ja yksi päivä



Viisi viikkoa (ja yksi päivä) on mennyt yhdessä hujauksessa. Pieni apinainen ei olekaan enää niin kovin pieni, kuten viimeisin neuvolakäyntikin osoittaa. Hassua. Vastahan minun mahassani möyrittiin ja potkittiin. Vastahan pojan piti olla kohdunulkoinen raskaus.

  
Aika hyvä kohdunulkoiseksi raskaudeksi, eikö?

Hassuinta on kuitenkin se, miten luonnolliselta ja tutulta elo uuden perheenjäsenen kanssa on tuntunut. Aivan kuin meillä olisi aina ollut poikamme. Ei ole yhtään kummallista, että makuuhuoneessa tuhisee, ähisee ja puhisee pieni vauva, meidän lapsemme. En ole yhtään pahoillani, että päivät menevät mini-ihmisen tahtiin. En enää yhtään ihmettele, miksi vanhemmat menevät sekaisin lapsistaan.

Yhtä vain ihmettelen. Miten minä olen sortunut laittamaan lapseni kuvan työpöydän taustakuvaksi?



Voinko edelleen syyttää hormoneja?

6 kommenttia:

Slasher- kirjoitti...

Kauniin vauvan olet synnyttänyt :) Vietettiin tossa juuri siskoni pojan 2-vuotis synttäreitä. On se kumma miten nuo lapset kasvaa nopeasti. Aina kun niitä näkee niin ne on oppinut uusia sanoja ja juttuja.

Ps. Se on ihan okei pitää lapsen kuvaa työpöydällä :)

Kookas.fi: Uutiset kootusti.

Kirsikka kirjoitti...

Uskoakseni voit syyttää hormoneja elämäsi loppuun asti... Mutta mitä minä syytän, kun olen laittanut Kummisedän kuvan oman koneeni taustakuvaksi?!?

Tästä syystä en uskalla enää oikein sanoa mistään mitään, koska pahimmassa tapauksessa jonain kauniina päivänä käy niin, että huomaan perustavani blogia syntymättömälle lapselleni ja kirjoittavani sitä hänen puolestaan. Siis niinku silleen "äiskä kävi tänään kampaajalla mut musta se oli tosi tylsää, joten pidin masussa vähän futisharjoituksia"...

Tiina kirjoitti...

Minulla on yksi ystävä joka sai vauvan, nyt tosin jo yli vuosi sitten. Heille ilmestyi iso läjä poikasen kuvia kehystettynä ympäri kämppää ja ystävä nauroikin, että jos vauva on nukkumassa, niin sitten katsellaan kuvia siitä. :)
Tuo varmaan selittää sen tietokoneen taustakuvankin.

Onnea niistä viidestä viikosta ja pävästä. :)

Holly kirjoitti...

Vauvallasi on vielä tuo ikuisuuskatse, joka häviää kohtapuoleen. Se on uskomatonta: aikoinaan minusta tuntui, että katsoin sukupolvia taaksepäin, kun katsoin lapseni silmiin.

Nykyään on muuten puutarhan kukkia taustakuvana ;).

Sipulix kirjoitti...

:) taustakuva on hieno!

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen siinä vaiheessa, että liimaan lastenlasten kuvia joka paikkaan... Ja syytän yhä kaikesta hormoneja (niitä joita geelaan aamuisin reiteen ja ammun kaks kertaa viikossa tabletteina tiedätkylläminne)