lauantai 28. helmikuuta 2009

Tervehdys Torinosta

Luonnollisestikin iskeydyin heti ensimmäiseen tietokoneeseen kiinni. Päivitin statukseni Facebookissa ja kävin tarkastamassa Blogilistan suosikit. Yhteys on melko huono ja hidas ja täällä tietokonehuoneessa haisee pahalle, mutta sehän ei menoa haittaa ;)

Päivä meni mukavasti ("mukavasti") matkustaessa ensin kolme tuntia koneessa ja sitten toinen mokoma bussissa ja taksissa. Hotellin löytyminen oli melkoista sompailua, mutta siinäkin onneksi onnistuimme.

Hotelli ja kongressikeskus sijaitsevat vanhassa Fiatin tehtaassa. Oikealla puolellani on huima ajoramppi, jota pitkin voin hyvin kuvitella pikkufiiujen körötelleen. Samassa kiinteistössä on myös iso kauppakeskus ravintoloineen ja elokuvateattereineen.

Löysin myös supermarketin, jonka karkkihyllyjen välissä vietin kohtuuttoman pitkän hetken. Ja kärsin heti sen perään kamalista tunnontuskista, kun kaupassa seurassani ollut toinen suomalainen kertoi, ettei ole kuuteen (kuuteen!) vuoteen syönyt karkkia. Kuuteen vuoteen! Ostin myös klementiinejä, uskon sen tekevän minusta paremman ihmisen.

Huomenna alkaa tositoimet heti aamusta. Väsymys painaa sattuneesta syystä normaalia pahemmin, mutta yritän löytää kuntosalin ennen iltaruokaa.

Mieheni on vakaasti sitä mieltä, että minun olisi ehdottomasti mentävä jalkapallo-otteluun täällä ollessani. Jalkapallohullun rakkaani kommentti oli "näkisitte jotain, mitä ette täällä voi nähdä koskaan (peli on sivuseikka)". Tiedän, ettei mieheni koskaan anna minulle anteeksi, jos en saa itseäni matsiin. Tänään olisi ainoa mahdollisuus, mutta kuten sanoin, väsy painaa ja pahasti. Katsotaan, sanoi tohtori.

Tämän postauksen kaikki äät ja ööt on saatu paikalleen copy + paste -toiminnolla. Sieltä suattaapi puuttua osa, mutta ei anneta sen häiritä. Eihän. Lisäksi koko postaus haihtui kertaalleen kuin suolikaasu aavikolle, joten voipi olla, ettei hermo kestä edes tarkistaa.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Niskaturvotusultra 23. helmikuuta

Kävimme miehen kanssa niskaturvotusultrassa keskussairaalassa. Vatsakipujen loppumisen jälkeen minulla on ollut raskausoireena ainoastaan kammottava pahoinvointi ja ajoittainen iskiaskipu. Muuten en ole tuntenut olevani raskaana. Siksi olikin todella liikuttavaa nähdä näytöllä villisti liikkuva viisisenttinen. Siellä on oikeasti joku!


Kaikki oli hyvin, niskaturvotus puolen millin luokkaa eli täysin normaali. Laskettu aikakin täsmentyi. Aikaisemmin se oli 11.9., mutta nyt pääsimme karmaltaan kauniimpaan päivään 9.9.

Yhtä lentämistä

Olen tässä viime viikot tuskaillut blogini kanssa. Ei sillä, etteikö olisi sanottavaa - välillä tuntuu, että sitä löytyy vähän liiankin kanssa. Minulla ei vaan yksikertaisesti riitä aika. Ja kun aikaa olisi,
en saa edes aikaiseksi sitä, että avaisin oman blogini ja ryhtyisin kirjoittamaan.

Yritän taas hiukkansen terästäytyä, mutta kalenteriani katsoessani huomaan, ettei ylimääräistä aikaa yllättäen olekaan kovin paljoa.

Huomenna lähden heti aamuvarhaisella neljäksi päiväksi työreissuun Torinoon. Palattuani yömyöhäisellä, osallistun aamulla seminaariin, joka kestää koko keskiviikon. Sitten onkin jo aika virittäytyä Salpausselän kisoihin ja vapaaehtoistyöhön. Ai mikä vapaa-aika?

Yöunetkin huolestuttavat. Lentoni lähtee huomenna aamukahdeksalta, joten kauhulla odotan yläkerrasta kantautuvia juhlinnan ääniä. Taas kerran siellä on bileet ja taas kerran on isännöitsijä sanojensa mukaan voimaton. Päätimme miehen kanssa pistää pisteen ainakin parvekkeemme sotkemiselle, ja palautimme yläkertalaisille heidän "hukkaamansa" tupakantumpit.

torstai 12. helmikuuta 2009

Ainot ja Reinot

Olen haaveillut vaaleanpunaisista Reinoista sisäkengiksi töihin. Ne olisivat juuri niin hullut sisäkengät, ettei tarvitsisi pohtia niiden sopivuutta muuhun vaatetukseen.

Olen jo muutamana päivänä hypistellyt vaaleanpunaisten Reinojen pinoa Sokoksella. Kokoani (38) ei vaan ole tuntunut löytyvän.

Kysäisin myyjältä, milloin he saavat popoja lisää. Järkytyksekseni myyjä kertoi tehtaan olevan saneerattavana eikä sieltä tällä hetkellä saa mitään ulos. Totesimme myyjän kanssa kuivasti, että "kai nekin kohta tehdään Kiinassa".

torstai 5. helmikuuta 2009

Ponteva

Sain tällä viikolla kuulla hoitaneeni erään työtehtävän jämptisti ja pontevasti. Hyväntuulinen arvio oli ihan vilpitön kehu, mutta en voi olla huvittumatta ajatellessani kolmea pientä porsasta, veli Huilua, veli Viulua ja veli Pontevaa.


Kyllä minä mieluiten juuri se ponteva possu olen. Pahaa sutta ken pelkäisi, trallallallallaa!

Kuva täältä.

Valokuvatorstai - Haastekuva

Valokuvatorstaissa on tällä viikolla inspiksenä kuva (nappajana Elegia).

Kuvassa on kengät vähän niin kuin talviteloilla. Aivan kuten nämä veneetkin joulukuisena päivänä Evolla. Kuvan voi klikata isommaksi.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Pannukakku

Tein tänään pannukakkua ihan siitä ilosta, että uusi autohankintamme on osoittautumassa pannukakuksi. Huono tuuri siis sen kun jatkuu.

Mies teki uudesta autosta paperit maanantaina. Hän kuitenkin käytti autoa ensin autotohtorilla katsastuskonttorissa. Oli muuten vähän aikaan viisain sijoitus. Tohtori nimittäin tiesi kertoa aika paljon vikoja ja korjattavia kohteita.

Autossa oli esimerkiksi vikaa jarruissa (kiva), pakoputken suojapelti rypyssä, (kiva kiva) ja itse pakoputki irti (kiva kiva kiva). Jarruvika oli sellainen, että sen takia autoa ei olisi päästetty katsastuksesta läpi. Kumma kyllä autoliike oli kertomansa mukaan katsastanut auton. Renkaita tasapainoittaessaan liike oli jostain syystä ollut sokea irronneelle pakoputkelle ja irvistävälle suojapellille. Eihän sitä kaikkea voikaan huomata... Eihän?

Eikä siinä vielä kaikki, kuskin ovessa laulaa rele ja auto ilmoittaa moottorivikakoodia. Nämä kaikki liike kyllä lupasi (melkein) nikottelematta korjata.

Tänään uusi automme oli ensimmäistä kertaa korjattavana. "Kaikki kunnossa", kuului liikkeen arvio. Kaikki ei ollut kuitenkaan mielestämme kunnossa, kun auto vihelsi pelin poikki kauppamatkalla. Jouduimme hinauttamaan auton myyjäliikkeen pihalle seitsemän aikaan illalla. Mahtaa siellä aamulla loksahtaa yksi jos toinen suu auki. Meillä ainakin loksahti.

Minä jo ehdin nauraa tälle uudelle käänteelle hinausautoa odotellessa. Miestä ei vieläkään naurata. Ihan syystäkin.

Hinausliikkeeltä saimme todella hyvää palvelua. Yrittäjä itse oli liikenteessä ja tuli paikalle kymmenessä minuutissa. Saimme ostoksinemme jopa kyydin kotiin.

Neuvolassa 3. helmikuuta

Eilen oli ensimmäinen neuvola. Minua jännitti aivan kamalasti, ja sen mukaiset verenpaineetkin sain mittautettua. Onneksi neuvolan täti (hih) oli niin fiksu, että otti istunnon loppupuolella vielä toisen mittauksen. Se oli jo paljon parempi.

Tunnin verran istuin tentattavana - tai no, kivaa jutusteluahan se oli. Terveydenhoitaja oli erittäin mukava ja tasaisen tuntuinen vanhempi nainen. Vähän sellainen lämmin äitihahmo. Olen varmasti hyvissä käsissä.

Sain neuvolasta mukaani Stakesin julkaiseman kirjasen "Meille tulee vauva", jonka luin eilen miltei yhdeltä istumalta.

Hemoglobiini oli hurjan hyvä, 136. Ei siis tarvitse vielä syödä rautaa. Olin jo ehtinyt nappailla rautaa omatoimisesti, mutta toistaiseksi voin jättää sen pois. Kun raudan aika taas tulee, tiedän jo googlaamatta (musta + uloste + raskaus), että rauta värjää kakan pikimustaksi. Kaikkea sitä oppiikin :)

Ensi viikolla menen sikiöseulontaan liittyvään verikokeeseen ja kohtapuoleen tulee kutsu niskaturvotusultraan. Menen seulontoihin luottavaisin mielin, toivottavasti osaan olla jännittämättäkin.

Ultrassa nyt olenkin jo ravannut, mutta kertaakaan ei ole ollut aihetta pyytää printtiä mukaan. Jos seuraavalla kerralla saisin kuvamateriaaliakin.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Sauna ja hyvää seuraa

Viime perjantain iltamat peruuntuivat viime hetkellä emäntäperheen mahataudin takia. Onneksi!

Ei tarvinnutkaan selitellä juomattomuutta tai väistellä uteluita. Uutta treffiaikaa ollaan tosin jo suunnittelemassa, ja ensimmäiset ehdotukset olivat jo tulevalle perjantaille. Sain onneksi pelattua vielä viikon lisää aikaa, kun ehdotin ensi viikkoa. Huokaus.

Pääsin kuitenkin perjantaina saunaan ja nauttimaan hyvästä seurasta, kun sain kutsun saunomaan eräälle näistä työkavereistani. Molemmilla oli sattuneesta syystä yllättävä vapaailta.

Uskaltauduin kertomaan tälle työkaverille raskaudestani, sillä tiedän hänen pitävän salaisuuden niin pitkään kuin tarve vaatii. Sauna ja hyvä seura tekivät hyvää, vaikka väsy alkoikin painaa jo kahdeksan jälkeen. Huomasin muuten, ettei turnauskestävyyteni ei ole saunankaan puolella entisenlainen.

Prenikoita



Kiitos, Stansta ja Minz! Taidanpa tällä kertaa tehdä ovelan tempauksen. Sain ylemmän prenikan Stanstalta, joten välitän sen eteenpäin Minzille. Minziltä taas sain tuon alemman, joten välitän sen puolestaan Stanstalle :)

Uutta autoa testaamassa

Uuden auton hankintakin saa erikoisia piirteitä tulevan perheenlisäyksen myötä. Ihan joutuu ajattelemaan uusia asioita, kuten rattaita.

Haimme lauantaina koeajoon Volvon S60:n, siis sedanin. Farmariin nyt kärryt olisivat menneet kirjaimellisesti heittämällä, mutta sedanin kanssa onkin sitten toinen juttu. Emme ole vielä ehtineet ostaa rattaita (ai miten niin?), joten jostain oli saatava lainarattaat.

Yhdessä ystäväperheessä olisi sopivat rattaat, mutta sieltä olisi saattanut saada mahataudin. Toisessa perheessä tarjolla olisi ollut rattaiden lisäksi enterorokko, joka ei ilmeisesti ole sikiölle vaarallinen, mutta varsin kiusallinen vaiva muuten.

Karautimme siis koeajokierroksen Lastentarvikkeen pihaan. Sisällä kysyin miesmyyjältä apua: "Meillä on tällainen erikoinen ongelma." Ongelma ei kuitenkaan tainnut olla kovin erikoinen. Myyjä oli ennenkuulumattoman ystävällinen ja reipas. Ihan tuosta vaan saimme rattaat kokeiltavaksi ja roimasti apua päälle. Olipa mukava yllätys.

Hiukan hikeä nostatti pintaan rattaiden kanssa sompailu keskellä vilkasta parkkialuetta. Minusta on jo tullut vainoharhainen, kuvittelin koko ajan jonkun työkaverin puskevan auton takaa kyselemään puuhistamme lastenrattaiden kanssa.

Rattat mahtuivat autoon jotenkuten. Ihan helppoa se ei ollut, mutta juuri nyt on pääasia, että saimme auton alle. Autosta tehtiin tänään kaupat. Rattaiden vuoro tulee vasta syksymmällä.