tiistai 31. maaliskuuta 2009

Olisihan se pitänyt arvata

Taas kerran opinpahan jotain uutta -sarjastamme.

Mies osti kaupasta chilikastiketta, joka on voimakkuudeltaan 119 700 Scovillen yksikköä. Mies kokeili kastiketta rohkeasti ruokaansa. Seurauksena tosin oli pitkä läähätyksen säestämä jäähdyttely maidon, juuston, jogurtin, leivän ja suklaan avulla.

Itse en lähtenyt kastiketta kokeilemaan, mutta siivosin miehen jäljiltä (kiireinen lähtö) kastikepullon pois pöydästä sillä seurauksella, että sain kastiketta etusormeeni.

Pesin kädet ja eritoten sormen, mutta senkin jälkeen sain polttavan tunteen kielelleni, kun nuolaisin sormeani. Eihän tuossa muuten mitään, olen iso tyttö ja osaan pitää sormet poissa limakalvoilta. Minulla vaan sattui olemaan silmissäni piilolinssit, joita jo kovasti haikailin pois.

En ole oikein koskaan oppinut ottamaan linssejä pois muuten kuin oikean kätöseni etusormella, siis juuri tällä chilisormella. Fiksuna (tässä vaiheessa saa nauraa, niin minäkin teen: ahhhaahhaaa) likkana ynnäilin, että kielellä polttava chili tuntuu vähintään yhtä ilkeältä myös silmässä.

Melkoisen vääntelehdinnän jälkeen sain vasemman linssin pois silmästä. Oikea on vielä silmässä (joten kirjoitan tätäkin puolisokeana), sillä en saanut väännettyä itseäni asentoon, jossa olisin saanut linssin pois. Tämän lisäksi koskettelin naamaani linssioperaatiossa chilisormella, joten toinen puoli kasvoistani on tulessa.

Tyhmästä päästä ja niin edelleen

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Ei savua ilman ikkunanpesua

Onnistuin sitten taas keittiön puolella. Sain jostain syystä päähäni, että haluan hapankorppuja. Vielä parempi idea oli paahtaa korput.

Iskin hapankorput paahtimeen ja menin vessaan. Vessasta tullessani vastassani oli sakea savu ja kammottava haju. Paahtimessa odotti kaksi mustaa ja savuavaa korppua. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Tästä on jo aikaa useampi tunti ja silti kämpässä leijuu kuvottava haju. Onneksi tänään ei ole näyttöä!

Minun oli pakko tuulettaa kämppä, ja siinä samassa tulin pesseeksi keittiön ja työhuoneen ikkunat. Siis yhteensä 24 ikkunapintaa. Ihan vahingossa!

Ja kyllä muuten tuli puhdasta. Enää olisi jäljellä olo- ja makuuhuoneen ikkunat. Jos vaikka ryhtyisin siihen puuhaan lauantaina.

Mitä opin tänään

Tässäpä keväinen kuva-arvoitus. Oikein arvanneelle kultaa ja kunniaa.


Tähän herkkään 26 vuoden, 11 kuukauden ja 11 päivän ikään ehtineenä en ollut vielä tajunnut (ainakaan) näitä asioita:

1. Jos olet tavaratalon lehtiosastolla ja yrität laskea huomaamatonta tuhnua, pääsee sinulta mitä todennäköisimmin sellainen töräys, joka herättäisi kuolleetkin. Tai ainakin takuuvarmasti kiinnittää kaikkien samalla osastolla olevien huomion.

2. Vaihtoehtoisesti päästämäsi haju on niin kamala, että se tainnuttaa lähiympäristön.

3. Jos likapyykkikorisi on kannellinen metalliämpäri (esimerkiksi Ikeasta ostettu) ja sullot sinne märkää pyykkiä (esimerkiksi jumpassa litimäräksi hikoilemasi vaatteet), pysyvät ne märkinä aina ja ikuisesti, kunnes vihdoin päätät iskeä ne pesukoneeseen.

4. Edellisessä kohdassa mainitut vaatteet myös haisevat melko pahalle.

5. Hapankorppuja ei kannata paahtaa leivänpaahtimessa.

6. Hapankorppuja ei kannata paahtaa leivänpaahtimessa varsinkaan silloin, kun menet itse vessaan ja jätät ne rauhassa paahtumaan itsekseen.

7. Palaneista hapankorpuista syntyvä savu on kamala.

8. Palaneiden hapankorppujen jälkeensä jättämä haju saa raskaana olevien oksennusrefleksin heräämään.

9. Vaikka kuinka tykkäisit aamulla siististä keittiöstä, ei tiskikonetta kannata ryhtyä tyhjentämään ja täyttämään yöllä.

10. Tiskikoneesta kannattaa pysytellä erossa varsinkin silloin, kun olet juuri tullut suihkusta ja päälläsi on pyyhe, jonka yrität epätoivoisesti pitää päälläsi. Tuloksena on yleensä se, että rikot, et vain yhtä, vaan jopa kaksi lautasta.

11. Lautaset, jotka saat rikottua eivät koskaan ole niitä tyhmiä Ikean sinisiä lautasia, joita oikeasti vihaat. Rikkomasi lautaset ovat luonnollisesti Teema-sarjaa.

12. Kun hankit rikkoutuneiden lautasten tilalle uudet, ostat vahingossa liian pieniä. Sinulla on tämän jälkeen neljä keskikokoista lautasta ja kaksi pientä lautasta.

13. Pestyt vaatteet pysyvät nätisti kasassa. Jos et itse lajittele ja viikkaa niitä, ne pysyvät siinä ikuisesti.

Kuva-arvoituksen oikea vastaus on tietenkin: Palanut hapankorppu.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Kekkonen ja Holly Golightly

Ei ihan mikään tavanomainen pari, Kekkonen ja Holly Golightly, nimittäin. Näillä kuitenkin mennään. Mies uhraa tukkansa ja minä aurinkolasini. Tukkaa miehellä tosin ei ollut kuin muutama milli, enkä minäkään kovin suurta tappiota kärsi menettäessäni yhdet aurinkolasit.

Auton keula kohti Helsinkiä ja juhlia. Ja ruokaa ja hyvää seuraa.

The colours of the rainbow so pretty in the sky...

... are also on my breast.

Musta Elmani on muuttanut väriä päivittäin. Onneksi tämän taru alkaa kohta olla voiton puolella. Halaaminen vaan tekee ennätyksellisen kipeää.

Illalla saa taas kyllä halata kyllikseen, täytyykin olla varovainen. Siskoni synttäreitä juhlitaan tänään ja paikalla on taas ihana kaarti läheisiä ja sukulaisia.

Mies päättikin vaihtaa naamiaisasuaan, joten sen sijaan, että paniikkishoppailisin itselleni asua, menemme kohta miehen kanssa ostoksille. Kerrankin näin päin.

Uskaltauduin eilen kokeilemaan pikkumustaani. Se mahtui päälleni! Ongelma on ainoastaan sukkahousut, sillä uusi mahani rullaa tavalliset sukkahousut koko ajan alas. En viitsisi ostaa muutamaa kokoa isompia sukkiksia, sillä ne taas löydän kainaloistani. Täytyy vissiin käydä hankkimassa ensimmäinen virallinen raskausajan vaate.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Lomasta lomaan

Minulle valkeni tällä viikolla, että olen kesälomani jälkeen kaksi (2) päivää töissä ennen kuin jään äitiyslomalle.

Minulla on siis todellakin enää karvan päälle kolme kuukautta töitä. Laskettuun aikaan on siis hiukan yli viisi kuukautta. Pelottavaa. Jännittävää. Miten tämä voi mennä näin nopeasti?

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Elämä on

Kallista nimittäin.

Kotikaupunkini ei vielä tänä vuonna tarjoa rakenneultraa osana sikiöseulontoja. Rakenneultra kun on tänä vuonna valtakunnallinen suositus, niin eihän sitä tietenkään kannata tarjota. Vasta sitten kun on pakko, eikös juu.

Oma gyneni yksityisellä lääkäriasemalla tekee ultrausta, rakenneultraa ja jopa 4D-ultraäänitutkimuksia. Olen kroonisesti utelias, joten varasin netistä 4D-ajan ensi kuulle, kun olen tasan viikolla 20.

Tänään soitin varmistaakseni, että automaattisesti lätkäisty 20 minuutin vastaanottoaika riittää käyntiin. Kysäisin samalla tutkimuksen hintaa.

Kuulin tutkimuksen maksavan rapsakat 210 euroa. Hinnasta saa luonnollisesti hakea Kela-korvausta, mutta senhän nyt melkein arvaa, ettei korvaus mikään merkittävä ole. Tuohon hintaan tulee vielä päälle poliklinikkamaksu ja toimistokulut. Luonnollisesti. Aivan yhtä luonnollisesti yksityinen asema on hinnoitellut tarjoamansa romput ja kuvat. Ihan hyvä, että ovat hinnoitelleet, en sitä kritisoi. On vaan aika suolainen hinta.

Kivahan se olisi. Mutta. Reilulle parille sadalle eurolle on kyllä muitakin käyttökohteita, ja tämä lapsihan on joka tapauksessa tulossa, riippumatta siitä käymmekö tuossa ultrassa vai emme.

Silti mietin, toisiko 4D-ultra hiukan lisää varmuutta ja turvaa tähän tilanteeseen. Toisiko se vauvan, lapsemme vielä lähemmäksi. Onneksi tässä on tasan neljä viikkoa aikaa miettiä, käytämmekö tuon varatun ajan.

Tekijällä oli kädessään appelsiini

Varoitus: Tämä postaus sisältää kuvan kirjoittajan tissistä.

Töissä kävi aamulla varas. Jäpikkä tuli silminnäkijän mukaan paikalle varttia vailla kahdeksan ja häipyi paikalta viittä minuuttia myöhemmin mukanaan työkaverin kännykkä. Saman huoneen neljä läppäriä hän oli jättänyt niille sijoilleen, samoin kuin minun kännykkäni, joka oli paljon näkyvämmällä paikalla. Varaskin taitaa tietää, että ne ovat jo vanhentunutta tekniikkaa.

Poistuessaan paikalta varas oli kohdannut erään toisen työkaverin, jonka mukaan varkaalla oli ollut yllään haaroista revenneet tuulihousut ja kädessään appelsiini. Appelsiini.

Tempauksesta ei aiheutunut kovin suuria aineellisia vahinkoja, yksi halpa kännykkä (ja mahdollisesti appelsiini) sinne tai tänne. Työpäivä tosin alkoi tavallista synkeimmissä merkeissä. Onneksi samaa rumbaa ei ole ihan joka aamu.

Yksi soitti poliisille silminnäkijän kanssa ja me loput kiersimme porukalla varoittamassa muiden kerrosten väkeä. Itse otin mutkat suoriksi rapussa ja kohtasin kaiteen melko kivuliaasti.

Miten kukaan oikeasti voi teloa tissinsä rapussa? Siksi siis kuva, ei kukaan muuten uskoisi. Kuva ei valitettavasti - tai sitten onneksi - tee oikeutta ruhjevammalleni, joka on muuttumassa mukavan tummaksi. Minulle kun tulee melkolailla takuuvarmasti mustelma ihan pienestäkin painalluksesta.

Selitin kahvipöydässä tätä(kin) taipumustani. "Mua tartte ku vähän painaa, niin se on jo ihan musta." Työkaveri vieressä repesi täysin ja toivotteli helliä rakasteluhetkiä nykyisessä tilassani. Olisihan siinä(kin) taas selittämistä.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Ulos kaapista

Kerroin toissaviikolla töissä pomolle ja lähiesimiehelle. Viikkoa myöhemmin kerroin muille töissä ja paljastin samana päivänä Facebookissa, että "Aimo has a bun in the oven". Tämän jälkeen on ollut kerta kerralta luonnollisempaa kertoa muillekin.

Vaan kyllä helpotti, kun sain kerrottua. Pari päivää ennen kaapista ulostautumistani, mahaani käänsi ja väänsi jännityksestä, kun vain näinkin pomoni. Pelotti, kuinka pomo suhtautuisi.

Ihan turhaan kuitenkin pelkäsin, sillä pomon reaktio oli lähes äidillisen innostunut. Hän onnitteli lämpimästi. Pahoiteltuani, että äitiyslomalle jäädessäni aiheutan aikamoisen ongelmatilanteen, hän sanoi ihanasti lasten ajan olevan silloin, kun niiden aika on.

Edellisessä työpaikassa pomo tölväisi erästä työkaveria tämän jäädessä äitiyslomalle. Nuorta naista ei kuulemma olisi palkattu määräaikaiseen työsuhteeseensa, mikäli tiedossa olisi ollut hänen tuleva raskautensa.

Poden silti edelleen hiukan huonoa omatuntoa. Lasketun aikani jälkeen on yksi jos toinen iso homma, jossa minun panokseni on - äh, siis olisi ollut - oleellinen. Eipä paljoa auta apu synnytyssalista käsin.

Huomasin tänään, että oli jo korkea aika kertoa. Maha alkaa nyt viikoilla 15+5 jo hiukan näkyä. Jumpassa housut kiristivät melko ärsyttävästi. En oikein osaa suhtautua tähän muuttuvaan vartalooni.

Muisti on kumma paikka

Siskollani on 40-vuotissyntymäpäiväjuhlat lauantaina. Juhlat ovat naamiaiset. Olen tiennyt juhlista jo puoli vuotta. Kuka arvaa, milloin keksin oman asuni. Kyllä, aivan oikein, tänään. Olen aika ylpeä itse asiassa. Normaalisti olisin pähkinyt asiaa perjantaihin ja paniikkishoppaillut "jotain" lauantaiaamuna.

Istuin tänään kampaajalla lukemassa edesmennyttä Oho!-lehteä. Siinä oli kuva eräästä näyttelijästä pukeutuneena Audrey Hepburniksi Aamiainen Tiffanyllä -elokuvasta.

(Kuva täältä)

Pikkumusta (ei tosin tarpeeksi pitkä) löytyy, hiuksista saa väännettyä sopivan kampauksen, helmikaulanauhakin on. Ja ne hansikkaat. Voi hitto, ne hansikkaat.

Muistan tasan tarkkaan, missä nuo hansikkaat olivat edellisessä asunnossamme kolme vuotta sitten. Siitäpä ei taida olla paljoa apua juuri nyt. Olen etsinyt tässä illan aikana asunnossamme jokaisen mahdollisen paikan.

Minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa hansikkaiden olinpaikalle. Roskis ja vinttikomero. Vinttikomero on oikeastaan huonompi vaihtoehto kuin se, että olisin joskus heittänyt hansikkaat roskikseen. Vinttikomeromme kunnon nähnyt voi ainoastaan todeta saman.

Taidan siis suosiolla luovuttaa ja painella huomenissa hansikas- ja imukeostoksille. Eikä pidä huolia, jos laitan imukkeen päähän tupakan, en aio polttaa sitä, sillä eihän se sovi raskaana olevalle.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Neuvolassa 5. maaliskuuta (whutump)

Whutump, whutump, whutump. Whutump, whutump, whutump.

Kävimme tänään neuvolassa. Kaikki on kunnossa - sikiöseulonnan verikokeenkin mukaan. Edelleen ihmettelin neuvolan tädille, kuinka kummaa on, että siellä oikeasti on joku. Kovaa elämää siellä tuntuu tämä joku pitävän, sillä miehen kanssa kuuntelimme silmät pyöreinä nopeaa, 13 viikon ja yhden päivän varmuudella sykkivää tasaista sykettä.

Whutump, whutump, whutump. Whutump, whutump, whutump.

Neuvola-aikamme oli heti aamukahdeksalta. Säikähdin aulassa kovasti, kun vastassani oli eräs työkaverini toisesta toimipisteestä. Ensireaktioni oli kävellä vaan ohi antamatta mitään merkkiä tunnistamisesta, vaikka ihan tasan tarkkaan tiesin hänen tunnistaneen minut yhtä varmasti kuin minä tunnistin hänet.

Taisin mutistakin "voi paska", mutta tilanne laukesi työkaverin kuiskatttua kulman takaa "Aimo, shhh". Asia harvinaisen selvä, hänkään ei ollut vielä kertonut uutista töissä. Elehdimme molemmat hiljaisuuden merkiksi neuvolan tädin naureskellessa meille. Hän vain totesi, että näissä tiloissa nyt tulee joskus paljastuttua.

Valokuvatorstai - Piposta vedetty

Valokuvatorstaissa kysellään piposta vedettyjä kuvia. Olin viime syyskuussa entisten opiskelukavereiden kanssa viettämässä vappua. Luonnollisesti vappuumme kuului ylioppilaslakit, mutta tällä kertaa kukaan ei mennyt kotsa päässä saunaan - näinkin on käynyt!

Tässä kuvassa olemme kaikki seitsemän naista saunassa ja lakit (kuvassa kuusi) siististi naulassa. Vaatteemme roikkuvat kuin pipoista vedettyinä.

Neljäs kuva neljännestä kansiosta

Stansta haastoi minut aaaaaikoja sitten tähän:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossasi ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kas, tuossa kuva. Näyttäisi olevan otettu keväällä 2008. Olimme miehen kanssa keskustan tuntumassa kävelyllä, kun puistossa tuli vastaan tämä erikoinen ryhmä. Miten sitä joku osaakin!

Muistelisin laittaneeni tämän kuvan joskus aikaisemminkin tähän blogiin. Kymmenen pistettä löytäjälle!

Olen kiiski vastarannalta, enkä haasta tällä kertaa ketään - tosin olen kuvineni niin myöhään liikenteessä, että kaikki ovat varmaan haasteeseen vastanneet.