tiistai 30. kesäkuuta 2009

Neuvolassa 30. kesäkuuta

Ohhoh, päräytin sitten verenpainelukemiksi 152/105. Tämä toisella yrittämällä, ensimmäinen tulos oli vielä karumpi.

Neuvolassa on jo kurtisteltu kulmia aikaisemmille lukemilleni (130/95, 138/95, 134/86, 137/81 ja 138/88), mutta nyt alkaa olla jo selitykset vähissä.

Sitten kun vielä menin kertomaan päivittäisistä supisteluista, sain ajanvarauksen neuvolalääkärille huomiseksi. Näinköhän tässä vielä käy, että olen loppukesän vuodelevossa?

Oma neuvolan tätimme on kesälomalla, joten meidät vastaanotti oikein mukava ja oikein nuori nainen. Ihan salaa voin tunnustaa, että tykkäsin tästä "tädistä" enemmän kuin omastamme. Hän oli hiukan hapuileva, mutta todella mukava ja huumorintajuinen. Harmi, ettei hän ole ensi kerralla enää paikalla. Tykkäämiseen ei tietenkään yhtään vaikuta se, että sain kehuja vatsalihaksistani :)

Puhdas ja pehmeä?


Ostin sitten niitä liivinsuojia. Kotimainen Helmi-merkki tarjosi 50 kappaletta hintaan 2,90. Ei paha.

Pakkauksessa on myyntilupaus "Puhdas ja pehmeä". Olisi ehkä kannattanut lisätä "ja paskat".

Avatessani pakkauksen huomasin suojuksissa ja niiden joukossa olevan ruskeita roskia ja tahroja.


Jännä juttu. Kyseessä on kuitenkin "puhdas ja pehmeä" kotimainen hygieniatuote, joka on valmistettu yhteistyössä Allergia- ja astmaliiton kanssa.

Vielä jännemmäksi kävi, kun tutkailin pakkausta. Pakkaustekstit kyllä löytyivät kymmenellä kielellä, mutta yhteystietoja sai hakea. Pohjasta sitten löytyi nettiosoite, mutta siellä en tullut hullua hurskaammaksi (Paitsi että löysin jonkun mutkan kautta itselleni ihan uutta tietoa: Vuokkoset tekee nykyään biohajoavia terveysiteitä. Mahtavaa!).

Pakkauksen venäjänkielinen pätkä oli yhtä pitkä kuin muut kielet yhteensä ja tavasin venäjän alkeillani, että yksi numerosarja on puhelinnumero. Eikun soittamaan.

Numerosta vastasi hiukan hämmentyneen oloinen nainen, jolle selitin tilanteen. Saan lähettää tuotteen takaisin "pienen lapun" kanssa valmistajalle - luonnollisesti valmistajan laskuun. Kymmentä senttiä vajaa kolme euroa ei olisi ollut paha menetys, mutta olinkin pettyneempi tuotteen laatuun.

Kesän merkkejä

Tästähän on jo alkanut tulla tapa.

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Vähän yli viikko vilauksessa

Miten aika onkin mennyt näin älyttömän nopeasti? Olen ehtinyt olla jo yhden kokonaisen päivän kesälomallakin. Olen juhlistanut kesälomaa syömällä melkoiset määrät tsatsikia, johon olen laittanut runsaalla kädellä valkosipulia. Aaah. Elämän pieniä iloja.

Mutta mitäs sitten muuta?

Juhannus meni rauhallisissa merkeissä tihkusateisessa Hangossa. Juhannuksena voi esimerkiksi leikkiä muovailuvahalla.

Ihan ei sateen pitämiseksi ja muovailemiseksi mennyt reissumme. Nautimme hyvästä seurasta ja kävimme ihmettelemässä poikkeuksellisen hiljaista kaupunkia. Tulliniemessä sentään oli surffareita. Meikäläiselle vesi tosin on vielä pitkään aivan liian kylmää. Hrrr. Eikä minua muutenkaan tuohon touhuun ihan heti saisi.



Alkuviikosta tein raparperipiirakkaa. Olin koko kesäkuun haaveillut raparperista ja raparperipiirakasta. Piirakka onnistui aivan yli odotusten, oli todella hyvä ohje. Söimme miehen kanssa palat mieheen (ja naiseen), mutta loput vein turvallisuussyistä työkavereille.


Keskiviikkona olimme noin 13 000 muun joukossa katsomassa Faith No Morea. Joku keksi töissä kysyä, että onkohan tuollainen keikka raskaana olevan paikka. Huoli pois, kyllä se oli. Satuin muuten huomaamaan ainakin kolme muuta samassa tilassa olevaa - ihan hyvin meillä näytti menevän.

Keikkakin oli mitä mainioin. Pattonilla riitti energiaa, karismaa ja huumoria vaikka muille jakaa.


Torstaina hyväksyimme ostotarjouksen asunnostamme. Summa on kohdallaan, ainoastaan tarjouksen ehto aiheuttaa päänvaivaa. Ostajamme nimittäin täytyy saada oma asuntonsa myytyä. Tarjous on tästä syystä voimassa 15. elokuuta saakka, joten pahimmassa tapauksessa joudumme odottelemaan siihen asti.

Lauantaina piipahdimme appivanhempien kanssa Kotkassa. Sattuikin sitten kohdallemme viikon ainoa sadepäivä. Toisaalta, ei sen niin väliä.


Kävimme Langinkoskella keisarillisessa kalastusmajassa. Aika mahtava paikka.


Ajoitimme vierailumme juuri passelisti, sillä meidän jälkeemme paikalle pelmahti iso joukko venäläisiä. Olimme ryhmän saapuessa motissa terassilla, joten emme edes lähteneet yrittämään pois ennen kuin ryhmä oli saanut kenkänsä pussitettua niihin naurettaviin suojiin ja siirtynyt sisälle.

Itse keisarikin saapui paikalle ennen lähtöämme.


Ennen kotimatkaa kävimme vielä syömässä Wanhassa Fiskarissa. Ruoka oli maittavaa ja palvelu ihan kuin ravintolakoulun oppikirjasta. Aika jännä, että tuollaisiakin paikkoja on vielä olemassa.


Minulla jatkui ilta vielä polttareissa. Ei omissani, sillä ne juhlittiin melkein tasan kaksi vuotta sitten. Ystävä menee naimisiin tulevana lauantaina ja vietimme hänen polttareitaan pienellä porukalla saunoen ja syöden. Ohjelmaan kuului perinteinen morsiussauna kaikkine tykötarpeineen eikä sateinen kelikään haitannut meitä.


Jauhoja, suolaa, hunajaa. Muna tosin jätettiin saunasta pois. Tuleva rouva keräsi itse saunavihtansa ja meni ryypyn voimalla ruisleivät kainaloissa lauteille.


Sain polttareissa ihan itse pallogrillin tulille. Jee! Grillipihtejä ei tosin ollut missään, joten onnistuin polttamaan näppini kolmesta kohtaa.

Sunnuntaina vietimme kesän kuumimman päivän appivanhempien mökillä. Loikoilin auringossa laiturilla ja yritin päästä alkuun Sofi Oksasen Puhdistuksessa, mutta anopin kanssa turisimme siihen tahtiin, ettei kirjan aloittamisesta tullut mitään. Ehkä siirryn kirjoineni suosiolla loppuviikoksi satamaan.

Mies ja appiukko laittoivat venettä kuntoon ja pääsimmekin ajelulle ennen ruokaa.

Kaikin puolin kesälomani on saanut aika mukavan lähtölaukauksen. Tästä on hyvä jatkaa viisi viikkoa samaan malliin - ja sitten kahdeksi päiväksi töihin ennen äitiyslomaa.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Viimeinen työpäivä ennen kesälomaa

Viimeinen työpäivä ennen lomaa alkoi neljän työkaverin voimin jammailemalla Disco Infernon tahtiin. Burn baby burn! Aikaisemmin tällä viikolla fiilisteltiin Car Washia.

Sitten siirryttiin surullisempiin aiheisiin ja keskusteltiin Michael Jacksonista. Viimeisiä päiviä itse kullakin.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Oma napa

Paras napa.

Katselin tuossa eräänä päivänä, että napani, joka aikaisemmin on ollut sellainen pieni muki, on nyt kuin pesuvati.

Napalävistys piti ottaa pois jo jokin aika sitten. Vähän veikkaan, ettei siitä menisi yhtään korua enää läpi.


Neuvolan täti sanoi jo aika alkuvaiheessa, että koru pitäisi ottaa pikaisesti pois. Koru oli melko tiukassa, joten kävin kyselemässä apua lävistyksen tehneeltä hemmolta.

Kävimme tuolloin jotakuinkin seuraavanlaisen keskustelun:

Aimo: "Mulla on napaläväri ja olen raskaana. Neuvolan täti sanoi, että se pitää ottaa pois."
Lävistäjä: "Kumpi?"

Niin no.

Koskahan tuo napa kääntyy ympäri?

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Mitä opin tänään

Esimaidon ilmaantuminen kuvioihin mullistaa mielen melkoisesti. Tuota nestettä on tiputellut jo yli kuukauden päivät enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Raskausajan muutoksista esimaito ei ole kaikista mukavimmasta päästä - jotenkin tuntuu, etten hallitse omaa vartaloani.

Tällä viikolla olin keskiviikkona poikkeuksellisen väsynyt ja todella nuutunut. Hiukset roikkuivat, meikit valuivat kasvoilta, olin hikinen ja tunsin itseni rumaksi valaaksi. Kaiken kruunasi se, kun olin keventää vaatetustani kuumassa toimistossa ja huomasin, että maito oli tullut oikeasta tissistä paitaan asti läpi. Hemmetti.

Yritin vielä vaateostoksillekin, mutta sovitushuoneessa tuo kellertävä tahra vain ilkkui minulle. Ja tunsin itseni rumaksi valaaksi.

Tänään pesin valkoista pyykkiä, myös tuon keskiviikkoisen paidan. Vaan eipä ollut kone saanut maitotahraa puhtaaksi.

Note to self: Pese maitotahrat välittömästi. Hätätilassa käytä saksia.

Ostoslistalle: Liivinsuojukset, mustia paitoja.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Synkistelyä ja paljastuksia

Varoitus: Postaus sisältää paljon kuvia.

Asunto ei ole vieläkään mennyt kaupaksi. Myyntisopimuksemme päättyy pian ja nyt olisi korkea aika ratkaista, jatkammeko myyntiä syksyyn asti vai otammeko aikalisän.

Haluaisin jo valmistautua vauvan tuloon ja tyytyä siihen, että asumme ainakin ensimmäiset kuukaudet tässä asunnossa. Toisaalta houkuttaisi ajatus omakotitalosta ja sen sisustamisesta mieleiseksi.

Mukavana pienenä sivujuonteena on nykyisen asumismuotomme asettamat haasteet mm. vaunuhankinnoissa. Asumme neljännessä kerroksessa ja hissiimme ei mahdu ihan mitkä tahansa kärrit, sillä hissivanhuksemme on syvyydeltään 100 senttiä ja leveydeltään 80 mokomaa. Hissiin päästäkseen pitää kivutakavuta kahdeksan porrasta ja rappuun päästäkseen kaksi porrasta ja avata kaksi ovea.

Vaunuvarastoa ei ole eikä rattaita uskalla jättää rappuun (eikä muuten edes saakaan). Olen etsinyt sopivia rattaita, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. En kuitenkaan halua lähteä hankkimaan rattaita ennen kuin asuntokuviomme selkiytyvät.

Eräs tuttu oli myynyt aivan vastaavan asunnon ennätysajassa, ja olen vaipunut tappiomielialaan oman asuntomme oltua myynnissä jo maaliskuusta. Eilen lähes luovutin muuttosuunnitelmien kanssa, ja mittailin vauvan sängylle paikkaa makuuhuoneesta. Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä tähän asuntoon yksi vauva mahtuu.

Siksipä tässä seuraa paljastuksia kodistani.

1. Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?


Silloin ollaan yllättäen eteisessä. Vasemmalla on naulakko, jossa on ihan liikaa takkeja. Oikealla on peili, lamppu ja kenkäteline, jossa on ihan liikaa kenkiä.

Lamppu on muuten asennettu tarkoituksella väärinpäin. Sille oli niin vähän tilaa, ettei se mahtunut paikalleen oikeinpäin. Mies kirosi kuin merimies asentaessaan lamppua ja lampun palamista pelätään kuin ruttoa.


2. Minkä värinen matto on olohuoneessasi?
Matto? Mikä matto? Meillä ei ole yhtään mattoa koko asunnossa (ellei sitten matoksi lasketa kylppärin lattiamattoa). Olemme kyllä puhuneet, että jonkinlainen matto on hankittava, kun lapsi tulee. Eihän pikkuista voi paljaalle lattialle pistää pötköttämään.


3. Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?
Ikkunasta näkyy sisäpiha puusälekaihtimien välistä. Mies vaatii, että kaihtimet on pidettävä melkein kiinni, etteivät naapurit kurki eloamme. Tämä loputon hauskuuden aihe taloudessamme. Ihan kun joku nyt oikeasti olisi niin kiinnostunut.

Kun kurkin vähän lisää, näkyy talomme takana kulkeva tie. Keskustaoloissa pakolliset thaihierontapaikka, grilli ja lähibaari.


4. Mitä tavaroita löytyy lavuaarisi reunalta?
Meikinpoistoaineet, hammasharjat ja -tahnat sekä käsisaippua. Yritän pitää määrän mahdollisimman pienenä.


5. Mikä on kotisi viihtyisin huone?
Viihtyisin huone on ehdottomasti makuuhuone silloin, kun siellä ei odota kamalaa vuorta lajitetavaa pyykkiä.


6. Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?
Vaikea sanoa. Itse sellaisia ei niin selvästi huomaa. Tykkään kyllä kovasti sohvastamme. Keittiötä on monet kehuneet.

7. Mikä on sinulle mieluisin asumismuoto? (rivitalo, kerrostalo jne.)
Omakotitalo on haaveissa. Huokaus.

8. Missä säilytät imuriasi?
Makuuhuoneessa melkein käyttövalmiina kahdessa paikassa. Imuri ikkunan vieressä ja letku kahdessa osassa lipaston alla.


Letkukuvassa näkyy muuten moka, joka minulle sattui lipastoa kasatessani (Ikea). Alalista meni väärinpäin ja huomasin sen vasta valmiista lipastosta. Olisi ollut liian työlästä (ja riskialtista) ruveta purkamaan lipastoa, joten annoin olla. Ärsyttää vieläkin, vaikka lipasto on jököttänyt paikoillaan kolme vuotta.

9. Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?
Olen, vaikka nyt kiristääkin pahvilaatikkojen keskellä asuminen.

10. Mikä kotisi yksityiskohta kaipaisi pientä remonttia?
Juuri nyt ei mikään. Asunto on vimpan päälle rempattu.

11. Onko seinilläsi enemmän tauluja vai julisteita?
Tauluja ja valokuvia on eniten. Ainoastaan yksi juliste löytyy ja sekin on kehystetty.


12. Petaatko sänkysi joka aamu?
En. Herran tähden en! Pedattu sänky on taivaallinen ja siinä on ihana ottaa päiväunet, mutta liian harvoin se tulee pedattua.

13. Mitä löydät kylpyhuoneesi kaapista?
Kaikenlaista. Parranajovehkeitä (miehen), ihokarvanpoistojuttuja (minun), pumpulipuikkoja, desifiointiainetta ja sen sellaista. Meikit ja hajuvedet pidän makuuhuoneessa.

Tämä on muuten juuri se kaappi pöntön yläpuolella. Ylähyllyn valkoinen purkki on juuri se pöntön vesisäiliön kannen halkaissut after shave.

14. Mitä löytyy kylpyhuoneesi alakaapista, mikäli sellainen on?
Onneksi on allaskaappi! Sieltä löytyy vessapaperia ja pesuaineita.


15. Jos katsot keittiösi ruokakomeroon, mitä sieltä löytyy?
Kuivatavaroita pidän uunin vieressä kahdessa vetolaatikossa. Sieltä löytyy milloin mitäkin, mutta ainakin pastaa, kaurahiutaleita, tomaattimurskaa ja sokeria.


16. Mitä jääkaapistasi löytyy aina?
Maitoa pitää olla aina. Ja vissyä. Oivariinin loppuminen on katastrofi. Aika pitkään kaapissa on ollut tuo valkoviini, jota en sattuneesta syystä ole juonut. Olen hiljakseen käyttänyt sitä pois ruoanlaitossa.


Olemme viimeisen kuukauden aikana kiinnittäneet enemmän huomiota rahankäyttöön. Tajusimme, että kannamme ruokakaupasta tolkuttomasti ruokaa, jonka heitämme sitten vanhentuneena pois. Nyt olemme käyneet ruokakaupassa kerran viikossa ja suunnitelleet ostokset ja viikon ruokailut tarkemmin. Rahaa menee selvästi vähemmän ja ruokaa ei mene niin paljon hukkaan.

Jännä juttu on, että aikaisemmin käytimme ruokaostoksiin kolmena tai neljänä kertana jopa 50 euroa. Nykyään sama summa menee kauppaan vain kerran ja ostamme vähemmän herkkuja.

17. Millainen sänky?
Ikealainen. Hankittu edelliseen pikkuasuntomme kokonsa (leveys 120 cm) takia. Pidämme molemmat sängystä kovasti ja siihen on hankittu todella hyvä runkopatja. Monet hämmästelevät sängyn kapeutta, mutta meille se passaa, vaikka kesäkuumalla onkin joskus tuskallista.

18. Millaiset verhot kotonasi on?
Valkoista pellavaa. Makuu- ja olohuoneessa on samanlaiset verhot. Lisäksi työhuoneessa on tummansininen pimennysverho.


19. Mitä jääkaappisi ovessa on?
Jääkaapin ovessa on mm. kuva miehestä lukemassa Askel riistapolulle - Metsästyksen alkeet -kirjaa (kuvan taakse olen joskus kirjoittanut "Askel riistopolulle - Apartheidin alkeet"). Miehellä on kuvassa minun piponi päässä ja silmä mustana. Se oli ikimuistoinen kalareissu se. Lisäksi ovessa on kortti Mersulta ja muuta muistettavaa.


Ovessa ollut merkki oli vinossa (Bosch), kun saimme jääkaapin. Minua tämä häiritsi niin paljon, että teippasin oveen Gary Larsonin sarjakuvan. Tulen tästä sarjiksesta aina hyvälle mielelle.


20. Millaisia koriste-esineitä kotonasi on?
Tällä hetkellä hyvin kotona on hyvin vähän koriste-esineitä esillä. Ne ovat pahvilaatikoissa odottamassa parempia aikoja.

21. Onko kotonasi valokuvia esillä? Mitä?
On, paljonkin. Olohuoneessa on kuvia suvusta ja meistä, eteisessä samoin. Makuuhuoneessa, sänkymme yläpuolella on kuvasarjat miehestäni ja minusta lapsina. Olen itse yläpuolen kuvissa mökillämme sateella rännin alla.


22. Mikä asunnossasi luultavasti kiinnittää ensimmäiseksi vieraiden huomion?
Sohva, sillä se on niin iso.


23. Mitä haluaisit joskus hankkia asuntoosi?
Lisää tilaa. Hankintoja tulee nyt olemaan muutenkin aika paljon.

24. Onko sinulla huonekasveja?
Ei yhtään. Tapan järjestään jokaisen huonekasvin ja olen todennut, ettei minun enää kannata hankkia mitään muuta kuin leikkokukkia.

25. Mikä on asuntosi häpeäpilkku?
Työhuone vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se on tungettu niin täyteen pahvilaatikkoja.


Toinen häpeäpilkku on kirjahylly, joka on todella karun näköinen ilman kirjoja.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kivikkoinen reissu

Firman kehittämispäivät, jokavuotinen tapahtuma, järjestettiin tällä kertaa Ahvenanmaalla. Olimme aivan mahtavassa paikassa ja puitteet olivat muutenkin ihan viimeisen päälle. Reissuun lähti torstaina melkein koko iloinen työyhteisömme, hiukan alle 30 työtoveria. Reissun tarkoituksena oli pitää hauskaa ja olla yhdessä.


Ei kuulosta kovin vaikealta. Eihän?

Vaan sitten kun on joukossa näitä, joilla ei ole humalassa mitään kontrollia. Otetaan vähän turhankin huolellisesti, sikaillaan ja öykkäröidään.

Siinä on helposti kaikkien reissu kivillä. Valitettavasti. Kotiin ei sitten palannutkaan niin kovin iloinen joukko.


Meno oli erään sankarin toimesta yltynyt perjantaina bussimatkalla kotiin jo niin hurjaan vauhtiin, että tänään on kahvipöydässä keskusteltu asian eteenpäin viemisestä.

Muiden kärvistellessä bussissa olin jo onnellisesti mieheni kainalossa turkulaishotellissa. Onneksi. Rakkaan ystävän valmistujaiset olivat sattumoisin samana viikonloppuna Turussa, joten mies tuli vastaan satamaan perjantaina ja suuntasimme hotellille.

Ahvenanmaa oli kuitenkin (taas kerran) mahtava elämys. Itse sain sattuneesta syystä nautiskella krapulattomasta reissusta eikä jälkeenpäin ole häpeiltävä mitään toilailuja. Kauniin auringonlaskunkin muistaisin ihan ilman kuvatodisteita.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Terveisiä Ahvenanmaalta

Firman kehittämispäivät ja Ahvenanmaa takana.

Kehitytty on. Nyt väsyttää niin, etten meinaa hereillä pysyä. Kauniiseen paikkaan ja mukavaan hotelliin voisi mennä uudestaankin.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Poliisista, päivää

Mies sai eilen puhelun poliisista. Ovat kuulemma selvittäneet prätkähuijarin henkilöllisyyden.

Kiinni huijaria ei vielä ole saatu. Se tosin on kuulemma vain ajan kysymys. Tai sitten tyyppi pääsee hengestään ärsyttäessään tarpeeksi pahoja tahoja - sekin kuulemma on hyvin mahdollista.

Poliisi kyseli, onko miehelläni korvausvaateita, mutta sanoi samaan hengenvetoon, ettei mitään kannata odottaa saavansa. Huijarilla, jonka poliisikin nimesi ammattihuijariksi, on kontollaan niin mittava lista rötöksiä, ettei todennäköisesti kukaan tule saamaan rahojaan. Ja meillehän ei koitunut edes varsinaista taloudellista tappiota.

Ellei sitten taloudelliseksi tappioksi lueta sitä, että pyörä on edelleen myymättä. Pyöräkauppojen aikaan miehen ajopelille olisi ollut kaksi muutakin ottajaa. Nyt tilanne on toinen, sillä suurin osa on prätkänsä jo tältä vuodelta ostanut.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Sus siunakkoon


Johtaja soitti tänään. Asia oli vakava. Olin saanut palkankorotuksen. Huimasti noin 46 euroa lisää kuukausiliksaan.

Palkankorotus tosin oli ansioton. Työpaikalla oli tarkastellan vuosittain eri nimikeryhmien palkkausta, tarkastellaan ja tarkistetaan. Tänä vuonna oli vuorossa oman nimikkeeni jälkimmäinen puolisko ja palkankorotus.

Isäni kehotti törsäämään palkankorotuksen itseeni, sillä "se ei mene koskaan hukkaan".

Sain isäni hetkeksi mykistymään toteamalla, että kyllä menee hukkaan siinä tapauksessa, jos on susi. Jaamme isän kanssa arvostuksen puujalkavitseille, ja tämä laukaus meni aivan oikeaan osoitteeseen.

Kuvista suoraan linkit alkulähteille.