lauantai 31. lokakuuta 2009

Vaunut, mikä mahtava tekosyy

Olipa kaunis päivä! Kävin kahden tunnin vaunulenkillä mukavan kirpakassa syyssäässä. Vaunut ja vauva antavat loistavan (teko)syyn tehdä superpitkiä, rauhallisia kävelylenkkejä. Tällä kertaa mies jäi kotiin tutustumaan Football Manageriin (jep, on taas se aika vuodesta, kun uusi versio ilmestyy). Oli oikeastaan ihan kiva köpötellä yksikseen Sisun ja omien ajatusten kanssa.

Ihan yksin ei tietenkään tarvinnut olla. Kävelylenkin aikana oli paljon kaikenlaista. Kuten kuvassa keskellä tuollaisella pörinävehkeellä liidellyt kaveri. Kauhea surina vaan kävi, kun kaksi vehjettä pörräsi ilmassa.



Kampusaluella oli hauska taideteos seinässä.



Lähempi tarkastelu osoitti sen olevan entisestä autosta. Aika hyvä vuosikerta.



Kampusalueelta löytyi myös ihan uusi tyyppi. Moro vaan, Lahden Matti. 



Satamassa oli vielä laivoja, kuten esimerkiksi tämä Uurastaja. Mahtava nimi ja suloinen paatti.



Sataman kahviloista suurin osa oli jo talviteloilla.



Samoin oli suureksi harmikseni myös vessat. Tässä vaiheessa oli jo aikamoinen hätä. No, seuraavan kerran keväällä 2010.



Matkan varrella oli myös upeasti väriä vaihtanut lehtikuusi (?). Tai ainakin väitän sitä lehtikuuseksi. Työkaverini esitteli minulle taannoin puutarhaansa: "Tuossa on omenapuita, tuossa kirsikkaa. Tässä taas on perennoja." Hetken löi tyhjää, kunnes kysyin: "Mikä on perenna?" Minulle tämä siis on lehtikuusi, korjatkaa, jos olen väärässä.




Eräs ystäväni sanoi kerran osuvasti kaikkien naisten tekevän sitä. Siis nappailevan omakuvia. Senpä takia loppuun vielä pakollinen omakuva, joka tosin epäonnistui "hieman". Sen verran kuitenkin nolotti napata kuvaa julkisella paikalla, että tein sen vähän turhan nopeasti. As you can see.




Lenkin päälle pastaa ja jauhelihakastiketta sekä tunnin päiväunet Sisun kanssa. Aikasta mukavaa.

Syksy on ihanaa aikaa.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Kaksi kuukautta

Sisu täytti tänään kaksi kuukautta. Sanomattakin lienee selvää, että aika on mennyt aivan uskomattoman nopeasti, onneksi ei kuitenkaan liian nopeasti.

Ostin muuten ihan itse itselleni kukkia. Kymmenen ruusua kumpaakin kuukautta kohden. Tällä menolla olemme puolen vuoden ikään mennessä konkurssissa.


 
Aamulla sängyssämme hymyileväinen ja villisti jalkojaan ja käsiään heilutteleva poikanen on jo aika kaukana siitä vastasyntyneestä rääpäleestä.

Pieni Sisu ei äkkiä olekaan niin kauhean pieni. Pituutta on tullut kohisemalla ja Sisu on myös pyöristynyt kauttaaltaan. Todella nopeasti jäivät pieneksi 56-senttisen vaatteet, nyt 62-senttisen paidat ovat pinkeitä ja kapoisimpia malleja saa ihan toden teolla venyttää saadakseen nepparit kiinni. Suosiolla siirrymme hiljalleen 68-senttisiin, niin on kaikilla hauskempaa.



Hauskaa on kyllä riittänyt. Sisu hymyilee paljon ja juttelee koko ajan enemmän. Poika naksuttelee, hykertelee ja kujertelee erityisesti (isänsä tekemällä) hoitopöydällä ja vaipanvaihdot ovatkin useimmiten päivän parhaita hetkiä. Reippaasti tulee ainakin sekä "höö" että "hyy", jälkimmäinen tätinsä kunniaksi.

Minun kunniakseni pojan peräpää pörisee kuin aikamiehillä konsanaan.

Tämä on oikeastaan todella ihanaa.

(Ainoastaan Sisun törkeän pitkät, tuuheat ja kaarevat silmäripset herättävät minussa katkeruutta. Miksei minullakin voisi olla samanlaisia? Häh?)

Sähköä jälleen ilmassa

Vaihdoimme sitten sähköyhtiötä. Emme tosin ottaneet miehelle soitellutta mysteerifirmaa ihan siitäkin yksinkertaisesta syystä, ettei sieltä koskaan kuulunut soittoa takaisin. Ajatella.

Mies teki uuden sopimuksen reilu kuukausi sitten. Olimmekin ällikällä lyötyjä, kun eilen tupsahti postiluukusta vanhan firman sähkölasku loppuvuodelle.




Mies sitten soitti sähköyhtiöön ja kysyi laskun perusteita. Uuden sähköyhtiön olisi nimittäin pitänyt ilmoittaa vaihdoksesta automaattisesti. Tieto kuulemma oli heillä, mutta lasku oli ehtinyt putkahtaa heidän systeemeistään ulos.

Laskusta osa oli aiheellista, sillä sillä oli luonnollisesti koko aikamme tässä uudessa asunnossa, siis elokuun puolestavälistä lähtien. Mies pyysikin uutta laskua oikealle summalle.

Vaan tähänpä ei sähköyhtiössä suostuttu. On kuulemma mahdotonta ilman kaukolukulaitteita. Koko homma olisi "kamalan vaikeaa, kun paikalle pitäisi lähettää joku lukemaan mittari." Kumma juttu. Talomme on rakennettu vuonna 2007 ja täällä on takuuvarmasti sähkömittarin kaukolukumahdollisuus. Kuuntelin sivusta, kun mies kysyi pistävään sävyyn: "Miksi sitten asennan kaukolukulaitteita päivittäin?" (Tuo "päivittäin" oli kyllä valkoinen valhe.)

Sähköyhtiön mielestä meidän olisi pitänyt maksaa parin sadan euron lasku ja he sitten aikanaan palauttaisivat meille erotuksen. Siismitähäh, mistä lähtien asiakkaat lainaavat firmoille rahaa? Sähköyhtiön mukaan uusi lasku voisi aivan yhtä hyvin olla hyvin lähellä meille lähetetyn laskun loppusummaa. Ihan se ja sama. Ei kai uuden laskun tekeminen voi olla niin vaikeaa.

Pitkän jankkaamisen jälkeen mies sai kun saikin sähköyhtiön lähettämään uuden laskun. Ei tämän nyt kyllä näin hankalaa pitäisi olla. Onneksi vaihdoimme yhtiötä.

torstai 29. lokakuuta 2009

Lopputarkastus 28. lokakuuta

Siis jälkitarkastus. Tuo vaan vääntyy puheissani kerta toisensa jälkeen lopputarkastukseksi. No, pantiinhan sitä raskauden ja synnytyksen aikana paikat tietyssä mielessä remonttiin eli voi sen lopputarkastukseksikin nimetä.

Minut vastaanotti sama lääkäri, joka kovisteli minua verenpaineista. Tällä kertaa hän oli huomattavasti lempeämpänä liikenteessä. Kenties Sisun läsnäolo pehmitti.

Kaikki oli kunnossa, paremmin kuin hyvin. Jutustelimme leppoisasti ja minulle jäi käynnistä oikein hyvä mieli. Hyvällä mielellä kerroin lopputarkastuksen läpäisystä myös Facebookissa, sillä kaikkihan siellä pitää jakaa.



Ja kun sanon kaikki, tarkoitan sitä todella. 



Tosin ihan kaikkea ei parane Facebookissa kertoa tai tehdä. Hyvänä esimerkkinä tuttavapariskunta, joka tappelee ja sopii Facebookissa(kin). Ihan siihen saakka, että kavereille kerrotaan sovintoseksistäkin. (Ymmärrettävästä syystä en ota ko. statuspäivityksistä kuvakaappauksia.)

Hienotunteisuutta olisi minunkin opittava ihan ehdassa ja oikeassa elämässä. Neuvolan odotusaulassa (odotus, heh heh) kohtasin sattumalta erään naisen kuntosaliltani. Hänellä on kolme päivää Sisua nuorempi tytär. Vaihdoimme nopeasti onnittelut. Nainen kysyi minulta varovasti onko poikamme itkuinen. Vastasin reippaasti, ettei juuri ollenkaan. Kehaisin Sisun olevan oikeastaan hyvin helppo.

Olisi ehkä pitänyt olla vähemmän reipas, sillä nainen kertoi tyttärensä koliikista ja siitä, kuinka nuori neiti itkee joskus yhdeksästä yhteentoista, aamuyhdeksästä yhteentoista illalla. Gulp. Nainen ei toivottavasti pahastunut, mutta minulle jäi kurja fiilis.

Valokuvatorstai - Vuorenpeikkojen luolassa

Valokuvatorstaissa ollaan Vuorenpeikkojen luolassa.

Kun kurkkaa ulos luolasta, voi olla vastassa vaikka tällainen näky.



Tosin Aulangolla ei taida kovin montaa vuorenpeikkoa olla.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Ristiäiset

Pojalla oli ensimmäiset isot juhlansa sunnuntaina.



Päivänsankari otti touhun yllättävän tyynesti. Kasteen ajan hän torkkui ja tillitteli sylikummiaan, edes vesi päälaella ei saanut pientä miestä hermostumaan.

Hauras kastemekkokin teki tehtävänsä ja odottaa vuosikertapukluineen nyt seuraavaa kastettavaa. Pojalle vaihdettiin kasteen jälkeen päälle liituraitaa, kuten isälläänkin oli päällä. Saahan sitä kerran hassutella. Äitikin.

Ristiäiset järjestettiin siskoni lounasravintolassa, ja paikalla oli lähimmät sukulaiset. Siinäkin tosin oli jo lähemmäs kolmekymmentä aikuista. Huh. Vaan olipa ihana nähdä (melkein kaikki) läheiset ja rakkaat samassa tilaisuudessa. Perhejuhlia saisi olla enemmänkin.



(Aavistuksen verran häiritsee tuo etualan kynttilä. Sehän on ihan väärässä paikassa.)

 

Kastemaljana käytettiin sisareni ystävän tekemää jääkarhukulhoa. Sama kulho on toiminut kastemaljana pojan serkkujenkin ristiäisissä.

Niin ja se nimi. Pojastamme tuli kuin tulikin Sisu, kuten jo aikaisemmin väläyttelin. Muita nimiä on kaksi, isäni alkuperäinen nimi sekä mieheni sukupuussa monille annettu nimi. Ne kuitenkin jääköön tämän blogin ulkopuolelle.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Paras idea ikinä

Voiko olla parempaa ideaa kuin kotivärjätä hiukset ristiäisiä edeltävänä iltana?

Note to self: Mustanruskea on yhtä kuin musta.

Ei sillä, että tämä kuontalo huono olisi. En vaan lähtenyt hakemaan ihan mustaa lopputulosta.



Kuvassa myös suihkunraikkaana uusi lyhyempi leikkaus. Pitkät hiukseni kuivahtivat sen verran kovasti, että ennen kampaajan käsittelyä nyrhin pahimpia takkuja kynsisaksilla. Kampaaja oli fiksusti hiljaa. 

perjantai 23. lokakuuta 2009

Hai pakkaa ja marsu lentää

Haipakkaa. Hai pakkaa. Heh heh.

Ihan vakavissaan pitää kiirettä. On vähän haipakkaa.

Sunnuntaina on käyttöä vuonna 1945 tehdylle mekolle, kun poikanen kastetaan.



Tässä mekossa on kastettu äitini, molemmat siskoni, minut, siskojeni lapset ja pian myös poikamme.

Kastepapiksi saimme entisen uskonnonopettajani. Hieman oli omituinen tunne jutella kasteesta hänen kanssaan. Ei vähiten siksi, että jatkuvasti teki mieli sanoa asioiden olevan tuttuja oppitunneilta. Onnistuin kuitenkin olemaan ajattelematta sitä kertaa, kun tämä opettaja hermostui meihin hiukan villeihin koululaisiin ja heittäytyi selälleen pulpetille ja viskasi jalat ilmaan.

Lauantaina on myös perhejuhlat tiedossa, siskonpojan synttärikekkerit. Lahjatoive kumpusi tuoreesta elokuvakokemuksesta, joten seisoin keskiviikkona lelukaupassa ja soitin ehkä kummallisimman puhelun ikinä.

"Oliko se lentomarsu?" "Joo, oli."
 
Pakettiin siis löysi tiensä lentoagenttimarsu. Kaikkea sitä. Paketoinnista voi muuten olla sitten montaa mieltä. Itse en ole kovinkaan ylpeä.


tiistai 20. lokakuuta 2009

Voiko kännykkä olla ympäristöystävällinen?

Uuden puhelimen hankinta tuli ajankohtaiseksi vanhan mentyä sellaiseen kuntoon, ettei sitä kannattanut lähteä korjaamaan eikä viat menneet enää takuun piikkiin.

Minulle oli selvää, että myös uusi kännykkäni tulee olemaan Sony Ericsson. Nokialaiseen en taida enää koskaan palata.

Tein hiukan taustatutkimusta ennen kuin lähin puhelinkaupoille (nettiin tosin). Verkkokauppa.comin ja Sony Ericssonin sivuilta löysin sitten mallin C901, josta löytyy ympäristöystävällinen Greenheart-malli. Hintaa oli suurinpiirtein saman verran kuin perusversiolla samasta puhelimallista. Puhelin oli ihan vasta esillä Me Naiset -lehdessäkin (se tosin ei millään lailla vaikuttanut ostopäätökseeni).

Puhelimessa oli toki muitakin ominaisuuksia, kuten 5 megapikselin kamera, mutta sen ympäristöystävällisyys sai minut puolelleen. Yritän tällä ehkä ostaa hiljaisemmaksi vaippavuorista suuttunutta omatuntoani.

Mikä sitten tekee (Sony Ericssonin mielestä) puhelimesta ympäristöystävällisen:
  • Käyttöohjekirjaa ei ole. Se löytyy puhelimesta itsestään.
  • Muoviosat ovat kierrätysmuovia.
  • Väreinä on käytetty vesipohjaisia värejä.
  • Puhelimessa on sovellus, jonka avulla voi seurata omaa hiilijalanjälkeään.
  • Pakkausmateriaalia on vähän.

Tuossa tiivistetysti, linkin takaa löytyy lisää.



 Omia huomioitani:
  • Pakkausmateriaalia on todellakin vähän. Pahvipakkaus on kahvikuppia pienempi, eikä pakkausmateriaaleissa ole käytetty turhaa muovia. Esimerkiksi akku oli kääräisty paperiin, ei muoviin. Puhelin tosin on pienessä kangasmaisessa pussukassa, joka on polypropeenia (5) ja se soveltuu poltettavaksi.
  • Ilmeisesti pakolliset turvallisuustiedot on tiivistetty mahdollisimman pieneen tilaan paperille. Tiiliskivimäistä opasjärkälettä ei ole eikä sitä tarvitse selata läpi. Itse olenkin yleensä jättänyt koko opuksen lukematta, käyttämällä oppii puhelimen metkut parhaiten.
  • Käytön aloitukseen tarvittavat ohjeet on painettu pakkaukseen.
  • Puhelin on edelleen elektroniikkajätettä ja on minun päänsärkyni hankkiutua vanhasta puhelimesta asianmukaisesti eroon. Greenheart-konseptiin voisi sopia vanhan puhelimen kunnollinen kierrätys.
  • Puhelimen mukana tuli USB-adapteri muistikortille (mukana oli myös 2 G:n kortti), joten puhelinta ja tietokonetta yhdistävää piuhaa ei (välttämättä) tarvita, siis yksi johto vähemmän. 
  • Kun ottaa puhelimen irti laturista, muistuttaa se ottamaan laturin myös irti seinästä, ettei sähköä kulu turhaan. Muita energiansäästövinkkejä ei ole toistaiseksi tullut vastaan.
  • Plussana mainittakoon, että puhelin on todella jämäkän tuntuinen. Selkeä haittapuoli on naurettavan helppo Facebook-sovellus. Tässä käy pian niin, että roikun koko ajan puhelimellani Facebookissa. 
  • Hiilijalanjälkisovellusta ei löydy puhelimestani. Liekö se sitten erikseen ladattavissa. 
Puhelin on ollut käytössäni kuun alusta ja täytyy sanoa, ettei se käytössä tunnu sen ympäristöystävällisemmältä kuin aikaisempi puhelinkaan. Eniten ympäristöystävällisyys näkyikin ottaessani puhelinta käyttöön. Niin ja luonnollisesti latauksen päätteeksi.


maanantai 19. lokakuuta 2009

Joulu on taas

Euromarketissa myytiin jo jouluvaloja ja Citymarketissa oli tarjolla joulukalentereita.





Tässähän ehtii sitten syödä useamman kalenterin suklaat ennen joulukuuta.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Aamuyllätys

Kotona ollessa ei aina viitsi pistää vaatteita päälle ihan aamusta. Muutenkin pukeutuminen on melko vapaamuotoista.

Olikin aikamoinen yllätyspyllätys, kun parvekkeemme kaiteen yli kurkki vieras mies perjantaiaamuna. Asumme sentään toisessa kerroksessa.



Niin. Naapuritaloa rakennetaan ihan kiinni meidän taloomme.

Pikku-Aimon autosta on kumi puhjennut

Teimme pikapyrähdyksenä lomareissun mökille. Vanhempani olivat menneet jo etukäteen lämmittämään huoneita ja saapuessamme perille olikin kaikki ilmalämpöpumput hohkanneet tilat lämpimiksi.

Matkaan tosin meinasi tulla jo aamusta iso mutka. Säätiedotusten pelottelemana olimme varanneet renkaiden vaihdon aamukahdeksaksi. Mies raahasi unenpöpperöisenä renkaat autoon ja körötteli rengasliikkeeseen.

Sielläpä sitten iski heti alkuunsa tenkkapoo, kun ammattimiehet eivät saaneet renkaita paikoilleen. Kävi ilmi, ettei uuden automme talvirenkaat olleetkaan auton omat renkaat. Jassoo.

Soitto autoliikkeeseen, joka olikin vielä aamuyhdeksältä kiinni. Mies onneksi sai myyjän kiinni ja tämä lupasi tulla tuntia aikaisemmin työmaalleen. Myyjä oli hyvin pahoillaan ja antoi omasta autostaan talvirenkaat meille. Renkaiden vaihtokin meni myyjäliikkeen piikkiin.

Talvikumit alla suuntasimme täyteen lastatulla autolla kohti pohjoista. Lapsonen nukahti turvaistuimessa jo olohuoneessamme (kuten yleensäkin). Takapenkiltä kuului ensimmäiseen pysähdyspaikkaan saakka tasainen tuhina.



Perillä mies bongasi etukumista ruuvin. Hyvä rengastuuri siis jatkui. Kumi saatiin onneksi paikattua paikallisessa rengasliikkeessä huimaan viiden euron hintaan. Paikkauksenkin pitäisi kestää renkaiden koko käyttöiän.

torstai 15. lokakuuta 2009

Valokuvatorstai - Rakkaus

Olimme tänään reissun päällä. Pysähdyimme vauvan varikkokäynnille Pyhäjärven ABC-asemalle, siihen Vaskikellon viereen.

Bongasin maasta tämän mutapaakun (mielestäni se oli tuotos, mutta mies oli eri mieltä), joka oli liiskattu juuri sopivaksi.

Enpä arvannut kuvaa iltapäivällä napatessani, että laitan sen näin pian näytille.



Rakkautta on kaikkialla. Jopa bensa-aseman parkkipaikalla.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Akkuja lataamassa - tai sitten ei

Olemme vieneet lapsosen pohjoisemmaksi kuin koskaan. Tänä yönä kupeittemme hedelmä kiikuttelee uneen isoisoisoisäni vuonna 1922 rakentamassa kehdossa. Siis toivottavasti kiikuttelee, sillä lapsella uni oli matkakumppanina suurimman osan matkasta Lahden ja Haapaveden välillä.

Tarkoituksenamme on viihtyä mökillä torstaihin saakka ja latailla akkujamme. Meinaan itse olosuhteiden pakosta kärvistellä koko ajan ilman puhelinta. Ai miksikö? No siksi, että mies oli vastuussa akkulatureiden pakkaamisesta ja kyllähän sen tietää, mitä tapahtuu, kun laittaa miehen asialle.

Uuden puhelimen juuri hankkineena, tiedän tasan yhden hyvän syyn hankkia nokialaisen, kuten kaikki muutkin. Sony Ericssonin lataaminen nokialaisella ei vaan onnistu. Huokaus.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Suodatettua sisäilmaa

Ilmanvaihtokoneiden vuosihuoltoa tultiin tekemään asuntoomme juuri ollessani syöttämässä. Vuosihuollosta oli kyllä tullut ilmoitus edellisellä viikolla, mutta siinä oli ajaksi ilmoitettu klo 8-16. Olisi kyllä pitänyt arvata naapurien muuten niin hiljaisien koirien haukunnasta jotain. Ei muuta kuin tissi piiloon ja vauva kainaloon.

Ei tässä vielä mitään, mutta asentaja oli hurjan mukava nuori mies, joka vauvan nähtyään puhui lakkaamatta lapsista, omista kolme- ja yksivuotiaistaan ja meidän pikkuisesta. Huoltosopimukseen kuuluu ainoastaan suodattimien vaihto, mutta mies pyysi saada imuroida ilmanvaihtokoneemme, sillä "lapsen takia on ensiarvoisen tärkeää, että sisäilma on puhdasta". Sain vielä tarkat ohjeet laitteen pesusta.



Aika mukavaa palvelua.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Vanha koira ja uudet temput

Minkälaisen rangaistuksen antaisi itselleen, kun on tehnyt saman mokan kahdesti viiden minuutin sisään?

Teijan keittiössä kokattiin, mutta meilläpä tulvii.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Viisi viikkoa ja yksi päivä



Viisi viikkoa (ja yksi päivä) on mennyt yhdessä hujauksessa. Pieni apinainen ei olekaan enää niin kovin pieni, kuten viimeisin neuvolakäyntikin osoittaa. Hassua. Vastahan minun mahassani möyrittiin ja potkittiin. Vastahan pojan piti olla kohdunulkoinen raskaus.

  
Aika hyvä kohdunulkoiseksi raskaudeksi, eikö?

Hassuinta on kuitenkin se, miten luonnolliselta ja tutulta elo uuden perheenjäsenen kanssa on tuntunut. Aivan kuin meillä olisi aina ollut poikamme. Ei ole yhtään kummallista, että makuuhuoneessa tuhisee, ähisee ja puhisee pieni vauva, meidän lapsemme. En ole yhtään pahoillani, että päivät menevät mini-ihmisen tahtiin. En enää yhtään ihmettele, miksi vanhemmat menevät sekaisin lapsistaan.

Yhtä vain ihmettelen. Miten minä olen sortunut laittamaan lapseni kuvan työpöydän taustakuvaksi?



Voinko edelleen syyttää hormoneja?

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Naturals

Mikähän ihmeen vimma on korostaa tuotteissa - ja nimenomaan pesuaineissa - luontoa tai luonnonmukaisuutta?

Tämä tuli mieleen iltana eräänä, kun huomasin sattumalta pelkästään meillä kotona olevan kolmelta eri valmistajalta neljä tuotetta, joiden nimessä on sana naturals.



En ainakaan tietoisesti ole ostanut juuri naturals-tuotteita. Käsitiskiaine on meillä aina Fairya, koska sillä puhdistuu tarpeen vaatiessa ikkunat, silmälasit ja vaatteiden rasvatahrat. En edes uskalla kokeilla muita käsitiskareita. Kuvan keltainen Fairy tarttui käteen kiireessä. Pyykinpesuaine on kokeilu. Vaikka tuote on juuri nyt kovin mainostettu, en tunnusta olevani ko. mainoksen uhri, vaan päätin kokeilla tiivistepesuainetta (ja se taas on aivan toisen mainoksen syytä). Tämä uutuustuote sattui olemaan lähimarketissa tarjouksessa. Käsisaippuat olivat niin ikään jossain kimppatarjouksessa.

Edelleen kuitenkin mietin, mikä on valmistajien ja mainosmiesten ideana tuon naturals-sanan käytössä. Miksi pitää korostaa tuotteissa luontoa, kun ne kuitenkin ovat kaukana siitä? En koe teflon-pannua tiskatessani olevani sitruunapuiden varjossa eikä aloe tuo mitään lisäarvoa pikkupöksyihini.

Ja sitten vielä tuo sana itsessään. Naturals. Kumma valinta. Vielä kummallisemmaksi sanan tekee Urban Dictionaryn määritelmä, jonka mukaan se tarkoittaa luomurintoja. (Aiheutan tällä tekstillä ja sanan toistamisella todennäköisesti luomuitissi-intoilijat blogiini.)

Haperopää

Kun nakuttaa vähän päälle kolme vuotta osoitteekseen Entinenkotikatu 1 A 1, 30100 Kotikaupunki, niin onko mikään ihme, ettei uusi osoite (Uusikotikatu 2 B 2, 30600 Kotikaupunki) millään iskostu päähän?

Olen nyt ahkerasti ilmoitellut osoitteeksi kaikki mahdolliset yhdistelmät vanhasta ja uudesta. Tähän mennessä olen silti selvinnyt vähällä. Viime yönä kuitenkin tajusin ilmoittaneeni tilaamalleni (ja maksamalleni) kantoliinalle totaalisen väärän osoitteen. Ei ihme, ettei liinaa näy eikä kuulu. Varsinainen haperopää.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Syksy

Syksy on vuodenajoista ehdoton suosikkini. Tähän asti syksy onkin ollut mitä parhain.

Olen useasti napannut poikasen vaunuhin ja lähtenyt hoitamaan asioita. Neuvolaan on sopiva kävelymatka, samoin lähikaupoille ja marketteihin, keskustaan kävelee noin puoli tuntia.



Raitis ilma tekee uskomattoman hyvää ja lenkin aikana on mukava bongailla vaikka mitä. Ihmeellisesti kunnon ulkoilu auttaa jaksamaan vähentyneiden yöunien aiheuttaman väsymyksen.

Sunnuntaina olisi tarkoitus tehdä iltapäivälenkki asuntonäytölle. Pariin kuukauteen emme olekaan taloja käyneet katsomassa. Ehkä se on syytä taas aloittaa ennen kuin kiinnymme liikaa tähän asuntoon. Uusi muutto ei tosin innostaisi ei sitten yhtään.



Vaunut ovat muuten osoittautuneet hyväksi hankinnaksi. Ne ovat tarpeeksi tukevat ja tilavat, mutta silti kevyet käsitellä. Toivottavasti myös talvella voi painaa yhtä tiuhaan lenkillä.

torstai 1. lokakuuta 2009

Neuvolassa 1. lokakuuta

Lapsonen on sitten ollut ruoka-aikaan kotona. Kahdessa viikossa on tullut painoa lisää 1010 grammaa, poika painaa siis jo 4,48 kiloa (huh, kuulostaa paljon enemmältä kuin 4480 grammaa). Pituutta on tullut kolme senttiä lisää. Ei ihme, että 56-senttisen vaatteet tuntuvat hiukan kiristävän, kun poika huitelee jo 54,8 sentissä.

Neuvolan täti kirjoitti korttiin: "Jäntevä poika. Kasvaa upeasti. Refleksit norm. Tarkasti katselee."

Sain itselleni ajan jälkitarkastukseen samalla, kun katsottiin pissat ja hemoglobiini sekä se paljon pelätty verenpaine. Verenpainelukemiksi saatiin taas jotain ihan kammottavaa (158/105 ja 155/95), onneksi hemoglobiinista (148) tuli kehuja.