maanantai 30. marraskuuta 2009

Kotona jälleen

Vähältä piti, ettemme olisi vieläkin Tukholmassa. Olimme myöhästyä lautasta, vaikka lähdimme satamaan kaksi tuntia ennen laivan lähtöä. Sumu, tietyöt, sunnuntainen (!) liikenneruuhka ja navigaattorin sekoilu saivat aikaan sen, että olimme check-inissä 28 minuuttia ennen laivan lähtöä. Ehkä vähän turhan kuumottavaa.

Ehdimme kuin ehdimmekin laivaan ja olimme Helsingissä aivan ajallaan. Kotona olemme ehtineet olla niin kauan, että laukut on purettu, pyykit pesty sekä tuliaiset ja ostokset järjestyksessä. Anoppikin kävi katsomassa matkakuvat ja toteamassa Sisun kasvaneen viikossa huimasti.

Kaikin puolin matka oli onnistunut ja kivaa vaihtelua arkeen. On kuitenkin ihana olla taas kotona, harjata hampaat sähköhammasharjalla (laiskuus iski ja otin matkaan tavallisen), vaihtaa Sisun vaipat omalla hoitopöydällä (alaselkäni on aivan tulessa kumartelusta sängyn päällä), käydä saunassa ja nukkua omassa sängyssä.



Matkan tappioiksi luetaan höyläni, joka katosi mystisesti sekä Sisun Bebanthen-tuubi, joka putosi kungsgatanilaisen ravintolan vessaan enkä muistanut ottaa sitä mukaani.

Kokemuksien lisäksi mukaan tarttui mm. vino pino vaatteita (Sisulle), vyö ja muutama paita (miehelle) sekä Ole Henriksen -tuotteita (minulle).

Ei kuulosta paljolta, mutta silti takakontti näytti kotiparkkiksella tältä.



Niin. Ostimme Ruotsista vaippoja. Satuin törmäämään hotellin lähellä sijainneessa ICAssa huipputarjoukseen. Miehen mielestä olin vähän pöhkö.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Aimo ja Tunnelbana Pojkar

Kalmar oli mukava yllätys. Kumpikaan meistä ei tiennyt paikasta tuon taivaallista, mutta kaupunki olikin hurjan mukava ja nätti paikka. Meillä oli myös hyvä tuuri säiden kanssa, sillä aurinko paistaa porotti taivaan täydeltä ihan meidän iloksemme.

Hotelli tosin oli vähän pöhköllä paikalla, aivan moottoritien kupeessa, mutta olipahan ainakin helppo liikkua autolla.



Kalmarin linnassa oli joulumarkkinat, joilla kävimme varmuuden vuoksi kahteen otteeseen, päivällä ja illalla.



Päivällä uskaltauduimme markkinoiden lisäksi myös linnan muurille kävelemään. Virheliike. Voin nimittäin kertoa, että muurilla on kauniiden maisemien lisäksi ainakin tuhat kiloa linnunkakkaa. Voin myös kertoa, että lastenrattaiden renkaat keräävät aikamoisen tehokkaasti kakkaa.

Paskempi juttu. 



Kalmarista suuntasimme perjantaina takaisin Tukholmaan. Täällä hotelli oli huomattavasti paremmalla paikalla, ei kuitenkaan ihan keskustassa.

Tukholmassa aika on kulunut kuin siivillä. Jätimme auton suosiolla hotellin parkkipaikalle ja ostimme 72 tunnin metroliput. Olemme suhanneet Tunnelbanalla keskustaan ja takaisin sekä kävelleet koipemme kipeiksi. Sisu ei luonnolisestikaan ole kävellyt, vaan on ollut enimmäkseen kyytiläisenä ja ilmeisen tyytyväisenä sellaisena.



Kaikin puolin reissu on sujunut todella hyvin. Sisu on osoittautunut (ainakin nyt) hyväksi ja rennoksi matkakumppaniksi eikä tuossa puolisossakaan ole valittamista.

Jotain valittamisen aihetta kuitenkin on. Löysin elämäni saappaat, ihanat, kauniit ja järkevät. Tein kuitenkin sellaisen typeryyden, että olin itse järkevä ja jätin saappaat kauppaan. Harmittaa.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Ei kahta ilman kolmatta

Terkkuja Kalmarista. 

Hiukan hihitytti hytissä Helsingin satamassa, kun kulutettiin laivan lähdön viivästyvän teknisten ongelmien takia. Ei siis tosiaankaan kahta laivapulmaa ilman kolmatta. Sekä Siljan että Viking Linen tuoreet ongelmat oli kyllä hyvinkin tuoreessa muistissa. Onneksi ei ollut mitään ihmeellistä ja pääsimme matkaan 1,5 tuntia aikataulusta jäljessä.

Laivalla tein tehoiskun ja tax free -ostoksia kertyi heti 80 euron edestä. Kaikki tosin meni lastenvaatteisiin. Kuka nyt olisi voinut vastustaa esimerkiksi tällaista?



Älskling.

Laiva muuten oli viikonpäivän takia oikea eläkeläisten erikoinen. Eläkeläisten ja risteilyisäntä toimineen BB-Andreaksen.

Tukholmaan saavuimme vain tunnin myöhässä, vaikka tekniset ongelmat ja yöllinen kyntäminen (siis laiva kynti merta) antoi aihetta epäillä reilumpaa aikataulun pettämistä. Tukholmassa pysähdyimme kuitenkin vain puhallusratsian ja kahvitauon ajaksi, ja ajaa posotimme tänne Kalmariin.

Totesimme ajomatkan aikana, että on kuin olisi ulkomailla. Kun on niin paljon näitä erikoiskauppojakin matkan varrella.



Kuten Jysk, Giganten, ONOFF ja InterSport.




Ja K-rauta.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Reissun päälle

Matka on puoliksi tehty - tai ainakin pirun hyvin suunniteltu. Tiistaina suuntaamme laivalla Tukholmaan, sieltä kahdeksi päiväksi Kalmariin ja jälleen Tukholmaan.

Pakkaaminenkin sujui hurjan kivuttomasti Sisun avustuksella.



Tästä lähdettiin. Sisulla oli hurjan hauskaa, vaikka kuvassa haukotuttaakin. Vaatteet viuhuivat ja minä kerroin pakkausvinkkejä.




Ja tähän tultiin. Alimpana minun pakaasini, sitten Sisun tavarat ja vaatteet (rätit vie yllättävän paljon tilaa, kröhöm) ja päällimmäisenä miehen kassi. Sitten hyttilaukku, jossa on tarpeet yhdeksi yöksi, tietokonelaukku ja minun käsiveskani.

Minä, vannoiutunut käsilaukkuihminen, olen Sisun syntymän jälkeen käyttänyt tasan kaksi kertaa käsilaukkua. Minun tavarani ovat jotenkin lipashtaneet hoitolaukkuun vaippojen ja vaihtovaatteiden joukkoon, se on vaan niin kätevää, kun kaikki on samassa laukussa. En olisi koskaan uskonut, en ikuna.

(Tällä kertaa latureita ei unohdeta kotiin.)

torstai 19. marraskuuta 2009

Valokuvatorstai - Räiskyvää

Tutustuin kesän polttareissa pallogrilliin ja hiiliin.



Jännittävä tapaus piti luonnollisesti ikuistaa. Hiukan ennen kuvan ottamista, siis silloin, kun minulla oli vain pallogrilli, hiilet, polttoneste ja tikut, soitin miehelle ja kysyin, miten nämä vehkeet oikein toimivat. Joskus pitää olla vähän neiti.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Kotityön sankari

Mies sai aamulla huonosti verhotun vihjeen tiskikoneen tyhjentämisestä ja täyttämisestä. Reippaana hän ilmoitti keittävänsä kahvia, mutta ammuin suunnitelmat alas kertomalla kahvinkeittimen osien olevan likaisten astioiden joukossa tiskialtaassa. Ja jatkoksi lisäsin: "Koneessa on muuten sitten puhtaat".

Mies ähelsi jonkun aikaa ja sai astianpesukoneen tyhjäksi, likaiset tilalle, koneen käyntiin ja tiskialtaan puhtaaksi. Tämän jälkeen mies ilmoitti ylpeänä, että "muutama minuutti sitten tuolla ei näyttänyt yhtään noin puhtaalta".

Lupasin mitalin myöhemmin.

Huvittavaa tässä on se, että minä teen saman urotyön joka päivä, joskus jopa kahdesti. Mies kajoaa astianpesukoneeseen todella harvoin ja silloinkin pakon sanelemana ja/tai erillisestä kehotuksesta.

Stella kirjoitti vähän aikaa sitten havaintojaan miehen kanssa asumisesta ja ehdin kommentoidakin tätä ilmiötä. Meillä kun mies ei ehtinyt muuton jälkeen kahdessa viikossa edes tutustua uuteen astianpesukoneeseen, joten hän oli kokenut kamalia minun ollessani Sisun kanssa synnärillä. Astianpesukoneeseen oli jäänyt likaiset astiat, kiiruhdettuamme laitokselle. Muutamaa päivää myöhemmin mieheltä oli astiat ilmeisesti loppuneet, sillä hänelle oli tullut asiaa astianpesukoneelle.

Koneesta pelmahti vastaan kamala haju. Arvaahan sen, miten kivasti astiat ovat lämpöisessä muhineet. Toinen vastoinkäyminen oli heti kulman takana, sillä mies ei saanutkaan astianpesukonetta toimimaan. Ei sitten millään. Apuun ehti onneksi ystävän avovaimo.

Miehet.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Reilu varoitus

Olemme suunnitelleet pientä reissua lähiaikoina. Yhtenä vaihtoehtona on käydä länsinaapurissa ja ehkä ajaa Tanskaan.

Katselin tänään ristelyhintoja ja -aikatauluja. Täytyy nostaa (kuvitteellista) hattua Tallink Siljalle, sillä siellä ymmärretään antaa reilu varoitus.





(Kliketiklik isommaksi, you know)

300 opiskeljaa laivalla. Ei kiitos. En olisi varmaan opiskeluaikanakaan lähtenyt mukaan.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Kuponkeja äidille ja pojalle passi

Suoramarkkinointipommitus sen kun jatkuu. Edellisten lisäksi on meitä lähestynyt tällä viikolla kaksi kirjakerhoa. Väestörekisterikeskus on muuten näiden yritysten tietolähde, ja markkinoinnin saisi loppumaan ilmoittamalla maistraattiin suoramarkkinointikiellosta. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut - tämä olisi pitänyt tajuta jo paljon aikaisemmin.

Jotain hyötyä postilaatikosta pulppuavasta paperiroskasta kuitenkin on. Toisen kirjakerhon mukana tuli nipullinen vaateliikkeen kuponkeja. Sattumalta tuli samana päivänä vielä kolmelta muulta yritykseltä esitteitä, joissa oli mukana etukuponkeja. Alennusta siitä ja tästä, täältä ja tuolta. Osta, osta, osta. 

 

Kupongit ovatkin kaksiteräinen miekka. Onko kupongeista oikeasti hyötyä vai saavatko ne ostaamaan sellaista tavaraa, jota ei tarvitse? Yritänkin nyt olla järkevä ja ostan kupongeilla vain oikeasti tarpeellista, useimmissa on kuitenkin voimassaoloaikaa pitkälle ensi vuoden puolelle. 

Olemme suunnittelemassa reissua, joten ihan oikeasti tarpeellinen hankinta oli Sisun passi. Sitä varten piti ottaa ihkaoikeat passikuvatkin. Mutta mitä hintaa passikuvista kiskotaan!




Neljä pikkukuvaa maksoi 25 euroa. Ihan vertailun vuoksi kerrottakoon, että teetin digikuvista paperikuvia ja maksoin 284 kuvasta 53,96 euroa, siis 19 senttiä kappaleelta. Pikkumiehen kuvista 25 euroa tuntuu siis kiskurihinnalta varsinkin kun passihakemukseen tarvitaan vain yksi kuva. Muut kuvat jäävät vähän niin kuin ylimääräiseksi, kun ei niitä vielä ajokorttihakemukseenkaan voi laittaa.

Kun vielä suhteuttaa kuvien hinnan passin hintaan, 48 euroon, on se aikamoinen paukku.

torstai 12. marraskuuta 2009

Valokuvatorstai - Sananlasku

Valokuvatorstain haasteessa inspiroidutaan tällä kertaa kiinalaisesta sananlaskusta.

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."



Tässä marraskuun pimeydessä oli pakko poimia vihreä kuva toukokuulta. Kevät ♥.

Tähtitorttuja

Tähtitorttuja voi syödä läpi vuoden, joulutorttuja vain jouluna, eikö niin? Joten esille pari levyä voitaikinaa ja luumuhilloa. Aika pienistä asioista tulee ihminen tyytyväiseksi.



Ja pieniä nämä olivatkin. 

 
 
Siis todella pieniä. 



Oho, ihan kuin tyhjä pelti kantelisi minun syöneen jo kaikki tortut. 

Kahdesta torttulevystä saa kätevästi kuusitoista minikokoista tähtitorttua. Käytin jälleen tuubihilloa, olipa taas helppoa!

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Vuosikertakivet

Koska olet viimeksi vaihtanut kiuaskivet? Tähän kysymykseen taitaa harvalla olla antaa ihan tarkkaa vastausta, mutta minulla valitettavasti on.

Ostimme uudet kiuaskivet samana päivänä, kun lapsivesi meni, siis lauantaina 29. elokuuta. Ehdimme jopa testata uudet kivet ennen kohtalokasta Makuuni-reissua.

Voisi siis kuvitella, että minusta olisi mukava muistella kiuaskivihankintoja. Niinhän sitä voisi.

Vaan ei ole. Ihan tästä yksinkertaisesta syystä.



Vanhat kiuaskivet makaavat edelleenkin kylpyhuoneessamme.

Emme (lue: mies) vaan ole saaneet aikaiseksi hankkiutua kivistä eroon. Mitä vanhoille kiuaskiville pitäisi edes tehdä? Aikamoinen painolasti kaatopaikkajäteastiaan. Ei ole omaa pihaa, minne asetella kiviä koristeiksi. Maassa ei vielä ollut lunta kiviepisodin alkaessa ja vitsailimmekin (lue: minä) viskaavamme kivet yksitellen naapuritontin parkkipaikkatyömaalle. Eipä tullut viskottua.

Mikä kamalinta, kivet eivät edes enää jaksa ärsyttää. Paitsi silloin kun yritän työntää naamani liian lähelle kylppärin peilikaappia ja epäonnistun siinä vain siksi, että kaapin alta pilkistää kivilaatikko. Pahvilaatikon pohja on aivan taatusti pehmennytkin jo sen verran, että kivet kolisevat varpaille laatikkoa nostaessa.

Tästä on pelottavan lyhyt matka siihen, että ryhdyn maalaamaan vanhoille kiuaskiville kissakasvoja.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Korvamato

Pirullista. Päässä soi päättymättömällä kasetilla kamala Ohrwurm, korvamato sellaisella tekopirteällä sävelellä.

"Tohtori Tolosen terveystuotteet"

Meikäläisen daytime TV leave, kuten eräs tuttavani asian ilmaisi, on pahasti haperoittanut aivoni.

Ei sillä, ettenkö olisi aiemminkin naannut mainosjinglet soimaan päähäni raivostuttavan helposti.

"Oikea Oltermanni(iiiii)"

Nyt ne vaan tuntuvat juurtuvan sinne pysyvästi, joten lallattelen päättömiä pätkiä esimerkiksi vaipanvaihdon yhteydessä ja riimittelen niitä meille sopivaksi.

"Tohtori Vauvasen terveysvauva"
ja
"Oikea mahtikakka(aaa)"

Tänään olen jäänyt itselleni laulamisesta kiinni useaan otteeseen ja sekös pistää ärsyttämään. Mainoksien laulupätkät ovat siitä keljuja, että niistä ei pääse eroon tavallisella korvamatoreseptillä eli laulamalla koko kappaleen läpi.

Läpilaulaminen oikeasti toimii. Olimme serkkuni kanssa kerran pitopalvelukeikalla. Koko ajan järjestellessämme paikkoja, kattaessamme pöytiä ja valmistautuessamme iltaan, lauloimme Kultaista nuoruutta. Emmekä edes laulaneet kappaletta kokonaan, vaan kertosäettä, kertosäettä jatkuvalla syötöllä. Kun yksi lopeti, aloitti toinen. Juuri ennen juhlan alkua, istui serkkuni pianon ääreen ja piiskasi kappaleen ilmoille. Lauloimme keuhkojemme täydeltä ja korvamadon taru oli siinä.

Kunnes hääbändi illan pimetessä alkoi soittaa kappaletta. Arvaahan sen sitten, mikä biisi soi päässä koko kotimatkan.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Isänpäiväyllätys

Miehelle tämä ensimmäinen isänpäivä olikin todella tärkeä juttu. Tajusin sen vasta huomatessani miehen nappailevan kuvia aamupalapöydästä. Ei tällaista aikaisemmin ole tapahtunut.



Siksipä olikin erityisen kivaa yllättää tuore isä.


"I listen to Motörhead with my daddy"

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Onko tämä nyt Sitä?

Kurkku on kipeä, mutta muut vihannekset vielä kunnossa. Nokka valuu. Heikottaa ja on paha olo, jos en paremmin tietäisi, väittäisin olevani kännissä. Lisäys 21.01: Niin ja lämpöäkin kans.

Konsultaatio viime viikolla sairastaneisiin ja tuomio on selvä. Tämä on nyt sitten vissiinkin Sitä.

Toivottavasti menee ohi nopeasti niin minulla, Sisulla kuin miehelläkin. Ainakin nopeasti tämä alkoi. Pojat ovat vielä oireettomia, mutta oma olo oli pari tuntia sitten niin paha, että tein jo testamenttinikin. Siis ohjeet tuttipullojen ja pullotuttien keittämisestä ja pesemisestä. "Pakkasessa on maitoa", sanoi hän sohvan pohjalta ääni väristen.

Nyt vointi on jo kohentunut sen verran, että jaksoin tehdä Hennesille vaatetilauksen. Sairastupa kuittaa.

Nöf.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Isänpäiväarvoitus

Hurjaa. Ensimmäinen isänpäivä on käsillä.

Mitään isompia juhlallisuuksia meillä ei kuitenkaan ole. Katan keskivertoa paremman aamupalan, lahjat (kyllä, monikossa) odottavat jo keittiössä.  Keskivertoa parempaan aamupalaan kuuluu luonnollisesti kakku. Isänpäivä - varsinkaan ensimmäinen sellainen - ei olisi isänpäivä ilman kakkua.

Tietenkin on kiva, kun on jokin tekosyy leipoa. Vielä parempaa on, kun on hyvä tekosyy kokeilla jotain uutta reseptiä.

Mitä siis saadaan, kun yhdistetään nämä:



Jepulis. Isänpäiväkakku.



Ei kovin kaunis, mutta pitäisi olla aivan törkeän hyvää.

Kakkuohje täältä. Ja kyllä, kakkua pitää kostuttaa niin maan peevelisti. Käytin koko liemen ja silti jäi tuntuma, että olisi voinut lätkiä litkua enemmänkin.

Miksi muuten hävöksissä on aina se irtopohjavuoka ja/tai sen osa, joka olisi ohjeessa mainitun kokoinen? Nytkin sain taistella löytääkseni sopivan ja siitä sitten puuttui pohja.

Jos ei siis irtopohjavuokataistoa lasketa, huomautan ylpeänä, että tämä leivonta sujui (toistaiseksi) ilman katastrofeja. Siksi ehkä odotan lähes kauhulla kakun maistamista.

Valokuvatorstai - Kuu

Kuun rosoinen, kelmeän kalpea pinta. Eikö totta?



Tai ehkä sittenkin voi-sokeriseos suklaakakkua varten.



Valokuvatorstaissa aiheena kuu.

torstai 5. marraskuuta 2009

Neuvolassa 3. marraskuuta

Sisulla oli taas neuvola. Painoa oli tullut reippaasti, nyt pullukkapoikamme huitelee 5630 grammassa. Lisäystä edelliseen kertaan on tullut yli kilo. Pituutta oli hiukan vähemmän kuin villeissä kuvitelmissamme veikkailimme, 58,7 senttiä. Hyvin kuitenkin Sisu on molemmilla käyrillä.

Korttiin kirjoitettiin: "Hurmaava, tarkkaavainen poika. Tarkasti katselee ja tulee katsekontaktiin, kovasti hymyilee! Refleksit norm. Iho siloinen [ihan kuin kortissa lukisi "siteinen", mutta ei se kyllä niin voi olla]. Tyytyväinen vauva."

Sisu näyttikin kaikki parhaat temppunsa neuvolan tädille. Sisu hymyili, kujersi ja seurasi silmät suurina hymynaamaista lelua. Punnitus ja mittauskin sujuivat iloisesti - olisikohan ollut syynä hyvin ajoitettu tankkaus. Ainoastaan rotavirusrokotteen kanssa oli kurjaakin kurjempaa. Vaikkei rokotetta annettukaan piikkinä, vaan suun kautta, aiheutti se kovan vastustuksen ja ison itkun. Onneksi mies oli mukana ja vuorottelimme syliä.

Ensi kerrallakin rokotetaan: tulee taas rotaa ja yhdistelmärokotetta (kurkkumätä, jäykkäkouristus, hinkuyskä, polio). Voi pientä miestä. Voi äitiä.

Kotiin tuli kahteen otteeseen tietoa FinIP-rokotetutkimuksesta ja olemmekin kovasti miettineet tutkimukseen osallistumista. Saattaapi olla niin, että otamme vanhan pneumokokkirokotteen ihan omakustanteisesti ja jätämme uuden testaamisen muille.

Vielä emme tiedä, mitä teemme sikainflunessarokotteen kanssa, jos se tulee jossain vaiheessa meillekin tarjolle. Taloudessamme ei kukaan kuulu riskiryhmään, joten vielä rokottaminen ei ole ollut ajankohtaista - en kyllä tietäisi kantaani koko hommaan, jos esimerkiksi olisin nyt raskaana. Vaikka sekin tietty voisi olla mahdollistakin (ja ihan suunniteltua ja toivottuakin).

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

No, voihan sen noinkin

Sisu nukkuu luonnollisesti kanssamme samassa huoneessa. Siinä on yksi ongelma. Olemme miehen kanssa molemmat kovia lukemaan, etenkin iltaisin sängyssä.

Mutta myös muutenkin.



Takaisin kuitenkin sänkyyn. Sisu menee yhdeksän kymmenen aikoihin omaan sänkyynsä ja tuolloin sammuu valot makuuhuoneesta. Meillä on kyllä yövalo, josta ei kuitenkaan ole lukuvaloksi. Jos taas lukuvalot sytyttää, on se sama kuin soittaisi huoneessa sumutorvea.

Mies sitten keksi iltana eräänä, miten lukuvalon saa vähemmän häiritseväksi. Siihen ei oikeastaan tarvinnutkaan muuta kuin yhden pitkähkön villasukan.


tiistai 3. marraskuuta 2009

Nykyaikaa

Aika tehokasta toimintaa.

Sisu sai BR-Lelut -korttinsa ennen Kela-korttia.



Oikeastaan aika pelottavaa.

Teinkö ihan oikein myydessäni lapseni muutaman euron alennuksen ja halvempien paristojen takia lelukaupan markkinointilistoille? Aavistuksen verran kun on jo ärsyttänyt kotiin tulevat ruokakaupan lapsikerhon ja vaippafirman mainokset.

Itse asiassa vaippafirma lähestyi meitä jo synnärillä, kun saimme mukaan mukavan pienen korruptiopakkauksen kaikkea jännää, kuten lelu, vaippanäytteitä (ylläri), vauvahierontaohje, vaihtoalustanäyte. Ihan kiva juttu sinänsä, mutta silti siinä oli vähän tuputtamisen makua. Vai miltä tuntuu vauvahierontaohje, joka päättyy näin: "Jälkeenpäin voit vielä pukea lapsellle pehmeän ja hyvältä tuntuvan ... -vaipan, joka istuu täydellisesti. Näin lapsesi saa vielä yhden miellyttävän kokemuksen."

Pakkauksen mukana oli mahdollisuus liittyä vaippafirman kerhoon, mutta en liittynyt siihen. Vaan markkinointimiespä tietää kaiken: viime viikolla tuli suoramarkkinointikirjeen muodossa kutsu kerhoon. En edelleenkään liittynyt, vaikka olisi mahdollista saada (lue: kerätä ostamalla firman vaippoja) kaikkea kivaa krääsää. Mitäpä niilläkin tekisi?

Tänään taas putkahti postiluukusta erän firman ilmaisnäyte vauvan pyllypyyhkeistä.


Eikä oikeastaan pitäisi ihmetyttää, miten ruokakaupan lapsikerho niin kovin sattuvasti osasikaan lähestyä meitä tuoreita vanhempia.

Kaiken ne tietää.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Työnnän pullat uunihin

Vedän ulos palaneet. 
Näen mikrosta, kun savu kohoaa. 

Annan ilmaisen vinkin kaikille kaltaisilleni kodinhengettärille. Kun pullaa lämmitetään mikroaaltouunissa sulatusteholla, on viisi minuuttia aika passeli aika.

Jos esimerkiksi saatte päähänne lisätä sen viiden minuutin jälkeen lisää aikaa, saattaa teitä kohdata suloisen pullantuoksun sijasta tällainen näky.



Ja mikroa avatessanne tällainen.




Itse pulla (siis entinen pulla) oli houkuttelevampi mikroon mennessään. Iloisena voin kuitenkin kertoa, ettei lautaseen jäänyt tahroja.



Vaikka jotain muuta olisi tämän perusteella voinut odottaa.



Mikro sen sijaan jäi kaksiväriseksi. Kivakiva.



Enhän pullaa toki olisi halunnutkaan. Kahvikin jäi juomatta, kun kiireessä lykkäsin Sisun ulkokamppeisiin ja vaunuissa parvekkeelle nukkumaan. Itse ryhdyin siivoamaan ja tuulettamaan kämppää. Sen jälkeen pakenin pojan kanssa kävelylle tunniksi.

Täällä on ollut joka räppänä auki (mukaan lukien minun pääni) jo kolmatta tuntia ja haju on edelleen aivan kammottava. Kivakiva.

Mitäs sitten lämmitettäisiin?

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Woi w*ttu

Note to self: Kaikkeen ei kannata puuttua.

Tässä aamusella huomasin, että kannettavan w-kirjain jumittaa. Huomasin sen oikeastaan jo aiemmin viikolla, mutta tänään se ärsytti niin paljon, että hommaan oli puututtava. Näppäimistön alla on aikaisemminkin ollut ties mitä ryynejä, joten ryhdyin puhdistushommiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään.



Ei nämä näppäimet koskaan tällä tavalla kahteen osaan ole irronneet.



Voi perse.



Onneksi se ryyni sentään lähti.

En uskaltanut ottaa enempää näppäimiä irti. Mitä jos en saa ensimmäistäkään paikoilleen?

Hetken jumpan jälkeen tulos oli tämä.



Ei ihan mennyt laatuvalvonnasta läpi.



Virallinen valvoja tosin nukkui.



Uskaltauduin qurkistamaan q-kirjaimen alle. Suljin silmäni pölyltä, etten taas intoutuisi irroittamaan koko vempainta.

Lisää räpellystä. Toivottoman huono asento. Orastava päänsärky.

Nyt sen pirulainen on kuitenkin paikoillaan.



Vannon kautta kiven ja kannon, etten enää ryhdy tällaiseen hölmöilyyn ennen ensi kertaa.