keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Äiti-ihminen herkistyy jälleen

Piipahdimme ruokaostoksilla kaupungin toisessa Prismassa ja moikkasimme samalla ystäväperheen kuusipäiväistä prinsessaa. Miten voi toinen ollakin niin pieni! Vaikea käsittää, että Sisukin on vasta seitsemän kuukautta sitten ollut noin pieni - ei vaan vielä pienempi.

Niin, Sisulle tuli eilen täyteen seitsemän kuukautta. Minä palaan huomenna töihin. Mihin tämä aika oikein menee?

Ei ole ollenkaan yllättävää, että kaupassa meni enemmän aikaa kuulumisten vaihtamiseen kuin ostoksien tekemiseen. Unohdinkin pari ihan oleellista ostosta, kuten esimerkiksi astianpesukoneaineen. Kiviäkin kiinnostaa mennä hakemaan sitä huomiseen kiirastorstairuuhkaan.

Kassaa kohti kävellessämme vastaan tuli hurjasti itkevä noin viisivuotias poika. Pysäytin pojan ja kysyin, onko tältä äiti hukassa. Itkultaan poika pystyi juuri ja juuri sopertamaan, että olihan se.

Nieleskelin itsekin kyyneliä. Onneksi pojan äiti tuli samalla hetkellä paikalle. Kun äiti ja poika olivat lähteneet, luikin nopeasti hyllyjen väliin kuivaamaan kyyneleeni. Miehelle sain sanottua, että tiukkaa tekee. Vähemmästäkin äiti-ihminen herkistyy. Sitten jo vähän naurattikin. Kaikkea sitä.

4 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulle, tuo herkistyminen. :) Itsekin sitä silmät vetisiksi tulee milloin mistäkin.

Sari kirjoitti...

Niin ja onnea työhön paluuseen. :)

Heissu kirjoitti...

Täälläkin herkistellään... Meidän Sisumme meni yöunille ensimmäisen kerran ilman rintaa. Nyyh, meidän pikkuinen on iso poika :´)... Aika tosiaan kuluu ihan valtavan nopeasti noiden pikkuihmisten kehitystä seuratessa. Tsemppiä töihin paluulle!

Niina kirjoitti...

Hei!! Törmäsin blogiin blogilistan etusivulla ja taidan jäädä lukijaksi, kirjoitustyylisi on tosi hauska, naureskelin moneen kertaan vanhoja tekstejä lukiessani :)