torstai 18. maaliskuuta 2010

Sisu ja Marjaana

Sisu sammuu iltaisin yhdeksältä kuin pieni saunalyhty. Ennen nukkumaanmenoa luetaan pätkä satua, juodaan hiukan maitoa ja lauletaan unilaulut.

Ei ole ihan sama mitä lauluja lauletaan, sillä olen pannut merkille, että Sisu reagoi eri lauluihin eri tavoin. Ehkä ihaninta juuri nyt onkin hymy, jonka Sisu väläyttää laulaessani Marjaanaa. Ensimmäisen säkeistön alkaessa Sisu pysähtyy kuuntelemaan "yksi haamu oli Marjaanan ovella", ja sitten hymyilee aivan valloittavasti.

Olen tätä kappaletta laulanut Sisulle jo synnytyslaitoksella - muutaman kerran jopa raskausaikana. Ei siis ihme, että se on Sisun mieleen.

Marjaana (kansanballadi)

Yksi haamu se oli Marjaanan ovella
ja se hilijalleen kolkutti.
Heti kohta, kun avainta liikautti,
heti Marjaana huomasi sen.

Sinä oletko mun isän, joka kolkuttaa,

vaiko veljeni Juhani,
vai oletko minun ystäväni Vilhelmi,
joka vierailta mailta tullut on.

En ole sun isäs, joka kolokuttaa,

enkä veljesi Juhani,
vaan olen sinun ystäväsi Vilihelmi,
joka vierailta mailta tullut on.

Marjaana hän se ovensa avasi

ja pyysi häntä sisälle,
ja hän vuoteensa pehmiän petasi
ja pyysi häntä levolle.

En ole minä työstäni väsynyt

enkä matkasta pitkästä,
vaan vaadin sen valani takaisin,
jonka vannoneet olemme.

En anna minä valaani takaisin,

jonka vannoneet olemme,
en ennen kuin lepäät mun rinnallani
ja suutelet minua.

Minä kuinkas voin sua syleillä,

kun ei oo mulla ruumista,
ja jos suutelen huulilla kylymillä,
heti lopetan elämäsi.

Ja kukko se lauloi ja kello se löi

ja aamu jo vaaleni,
ja silloin se haamukin katosi,
jota Marjaana puhutteli.

Marjaana puki vaatteet yllensä,

läks’ ulos hän käveleen,
ja silloin hän vasta sen huomasi,
se oli haamu, joka puhui häll’.

Ei kommentteja: