torstai 29. heinäkuuta 2010

Suuri Päivähoitotaistelu 2010

Kesäkuussa tarinamme jäi siihen vaiheeseen, että Sisun päivähoitopaikasta ei ollut tietoakaan, vaikka paikkavarmistus oli luvattu meille toukokuun loppuun mennessä.

Soitin kaupungille päivähoitopaikoista vastaavalle henkilölle, jolla ei ilmeisesti ole nimeä, sillä sitä ei ollut missään esillä. Tälle henkilölle ei myöskään ollut sähköpostiosoitetta ja puhelinaikakin oli arkisin (tietenkin) kello yhdeksän ja yhdentoista välillä. Hurjan kivaa hoitaa tällaisia asioita töistä käsin, muuten.

Soitin tälle henkilölle usein, ensin joka viikko, sitten useamman kerran viikossa ja lopulta jo päivittäin. Toisinaan hän vastasi, useimmiten ei. Soitin suoraan päiväkotiinkin. Tulos oli laihanlainen ja juhannus, tuo virkamiesten lomalaitumien portinvartija, kolkutteli ovelle. Oli pakko ryhtyä ilkeäksi ja hankalaksi. Oli pakko ryhtyä luovaksi.

Sain kuin sainkin kiertotietä Sisulle paikan yksityisestä ryhmäperhepäiväkodista, mutta se oli sijainniltaan hankalassa paikassa ja käytyämme tutustumassa ryhmiksen toimintaan, jouduimme valitettavasti toteamaan, ettei se ollut meidän paikkamme. Eikä Sisun. Pidin kuitenkin kaiken varalta paikan varattuna ja jatkoin kaupungin pommittamista.

Sitten, vihdoin, samana juhannusta edeltävänä torstaina sain kaupungin tätylin kiinni. Hän selaili taas papereitaan ja kertoi ilouutisen, meille oli päivähoitopaikka (siis Sisulle) ja juuri haluamastamme päiväkodista aivan kotimme läheltä. Samana iltapäivänä kolahti päätöspaperit sisältävä kirjekuori postiluukusta ja Suuri Päivähoitotaistelu 2010 oli saatu päätökseen. Selvisimme voittajina.

Seuraavaksi sitten saammekin taistella päivähoitopaikan siirrosta, kun reilun vuoden päästä muutamme uuteen kotiimme. Uuden asuinalueen päiväkodit ovat kuulemma aivan poskettoman täynnä ja jotkut ovat jonottaneet niihin jopa vuoden. Täytyisiköhän siis pistää paperit jo vetämään?

1 kommentti:

Anu kirjoitti...

*LÄPY LÄPY LÄPY*
Sitkeys palkittiin.