maanantai 16. elokuuta 2010

Syyllisyysblues

Yhden ollessa päivät töissä ja toisen ollessa saman ajan lapsen kanssa kotona, tulee väistämättä hankalia hetkiä.

Viime keskiviikkona perheemme työssäkäyvä oli puhelimessa kotona olevan kanssa kolmen pintaan. Kotoa esitetiin kysymys "Koska tulet kotiin?". Vastauksena siihen oli: "Näen yhden kaverin satamassa kolmelta, tulen sen jälkeen". Luonnollisesti kotona oleva oli tehnyt johtopäätöksen, että työssäkäyvä olisi tulossa kotiin kolmelta.

Näine johtopäätöksineen kotona oleva oli lämmittänyt eilisen nakkikastikkeen ja perunat kolmeksi, kattanut pöydän ja käynyt odottamaan. Kun työssäkäyvä sitten soitti neljältä lähtevänsä kohti kotia, oli toisessa päässä jäätävä tunnelma.

Kotona taas olisi voinut pakastaa marjat jo eteisessä. Persiiseen ammuttu marjaskarhu ilmoitti, että ruoka saattaisi "ehkä olla vielä vähän lämmintä". Ja sitten kiukuteltiin kuuteen saakka.

Olen ihmeissäni, miten paljon puolisoni joskus muistuttaa minua. Anteeksi, että olin myöhässä, vaikken oikeasti ollutkaan.

1 kommentti:

Kirsikka kirjoitti...

Miehetkin osaa olla tosi tyttöjä joskus. :)

Harmi vaan, ettei se silti yhtään välttämättä tee sukupuolten kanssakäyntiä helpommaksi saati lisää ymmärrystä puolin tai toisin.