keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Jäi äiti itkemään

Niin on alkanut Sisun ura päiväkodissa. Mies kävi jo viime viikolla harjoittelemassa (Sisun kanssa siis) ja minä olin puolestani tällä viikolla lomalla, jotta Sisu saisi pehmeän laskun.

Maanantaina Sisu oli päiväkodissa ihan itsekseen (siis ilman minua, oli siellä muut hoidokit ja tädit) pari tuntia. Minä taisin itkeä vollottaa koko sen ajan. Hyvä etten itkenyt jo päiväkodissa ollessani. Hassua tajuta tämä vasta nyt, mutta on aivan eri asia mennä töihin ja jättää lapsi kotiin isänsä kanssa, kuin päiväkotiin vieraiden hoidettavaksi. Taidan olla aivan uuno.

Sisulla oli alkujärkytyksestä toivuttuaan kuitenkin mennyt ihan hyvin. Ruokakin oli maittanut. Eilen oli vuorossa jo pidempi päivä ja taas minä itkin koko matkan kotiin. Tyhjään asuntoon tullessani puhkesin taas toivottomaan parkuun. Olin jo soittamassa esimiehelle ja kertovani jääväni hoitovapaalle saman tien.

Hain Sisun välipala-aikaan ja jo ikkunasta näin, kuinka hymyilevä Sisu istua nökötti pöydän ääressä natustaen välipalaa. Päivä oli mennyt hurjan hyvin ja muutamaa surkuhetkeä lukuun ottamatta kaikki oli ollut kunnossa.

Hyvin menneen edellisen päivän ansiosta pidin itseni tänään kasassa enkä itkenyt (paljoa) jättäessäni Sisun aamulla hoitoon. Tämäkin päivä oli mennyt hyvin. Huomenna uskaltanen jo laittaa meikkiä naamaan ennen kuin vien Sisun hoitoon. Mutta ei tämä helppoa ole.

4 kommenttia:

Perheenäiti kirjoitti...

Et ole tosiaankaan mikään uuno! Niin olen minäkin itkeä tirauttanut jätettyäni ummikkolapseni puolitoistavuotiaana Hollannissa puoleksi päiväksi tarhaan ja täällä Italiassa kolmevuotiaana kokopäivätarhaan. Ensi viikolla epäilen vollottavani, kun vien kuusivuotiaani kouluun. Se on kai joku äitien juttu. <3

Sipulix kirjoitti...

:) tsemp sinne. Käypä hakemassa tunnustus :)

hna eli Hanna kirjoitti...

Mä itkin kaksi viikkoa joka aamu, kun esikoinen oli vajaan puolivuotta pväkodissa. Joskus kun hain ja monesti illalla kotona. Osasyynä pidän omahoitajamme sitruuna-norsuntorttu-asennetta ja -naamaa sekä sitä, että olin raskaana.

Mutta silti.

Patonki kirjoitti...

Lastentarhanopettajana tämä äitiys on tuonut esille uusia ulottuvuuksia.. Ennen olin sitä mieltä että äidit on vähän uunoja kun itkevät, nyt olen satavarma etteivät äidit ole uunoja kun itkevät. Itkettää jo ajatuskin päiväkodin aloittamisesta.