perjantai 19. marraskuuta 2010

Tää on niin tätä

Ensin Sisulla oli reilu kuukausi korvatulehduksia, sitten puhkesi vesirokko. Tää on niin tätä.


Kuva eiliseltä. Näppyjen määrä on kolminkertaistunut ja samoin kutina. Nukuimme kaikki kolme viime yönä enemmän vähemmän kuin enemmän. Siis todella vähän. Ja sen kyllä huomaa.

Töissä on ollut kiirettä enemmän kuin tunnit ovat antaneet myöten, mutta sen verran hauskoja hommia on ollut, etten kehtaa valittaa. Pidin pitkään joulukuun yhdeksättä itselläni sellaisena rajapyykkinä, että siihen saakka selvittyäni olen voittaja. No, sen joulukuun yhdeksännen päivän jälkeenkin on elämää ja näillä näkymin tahkoan tuhannen hengen tilaisuutta vielä pari viikkoa ennen äitiyslomaa.

Syksyn aikana minut on myös ehditty värvätä päiväkodin vanhempainyhdistykseen ja se tuo mukanaan joulujuhlien järjestämistä ja muuta mukavaa. Olen kuitenkin onnistunut pitämään sen verran matalaa profiilia, ettei nakki ole viuhunut kovin pahasti. Kauhulla odotan jonkun muun vanhempainyhdistyksen jäsenen googlaavan nimeni ja löytävän tittelikseni tapahtumakoordinaattori.

Sisunkin terveisistä olisi mukava kirjoittaa, mutta ne jääköön seuravaan postaukseen, sillä makuuhuoneesta kuuluu pienen potilaan ääni "viiuviiuvih". Jaa mikä viiuviiuvih? Se liittyy tähän. Voi pojat, että poikamme on kova poika laulamaan.

2 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Kannattaa suositella nuorukaiselle myös Martti Servoa. Kummituslapsonen on ihan hulluna siihen, etenkin Hitti Litti Litmaseen... :)

Aimo kirjoitti...

Muahahhaa, tuota täytyykin kokeilla. Mies on jo niin onnellinen, kun Sisu taituroi (siis "taituroi") jalkapallon kanssa.