maanantai 13. joulukuuta 2010

Rasittavaa

Olen tämän talven aikana ollut enemmän kuin tyytyväinen siitä, että autossamme on polttonestekäyttöinen lisälämmitin, siis mm. Webasto-kauppanimellä myytävän vehkeen kaltainen pörpötin, jonka ansiosta minulla on ihanan lämmin auto ajasta ja paikasta riippumatta. Ja onhan sitä sanottu, että kylmän auton käynnistäminen on verrattavissa (no en nyt sano sitä karkeaa vertausta, mikä ensimmäisenä tulee mieleen) 500 kilometrin ajeluun, joten autokin tykkää lämmittimestä eikä rasitu niin kovin.

Polttonestekäyttöisenä lämmitin käyttää toimiakseen polttoainetta (well, duh) ja akkua. Nyrkkisääntö onkin, että sen ajan ajat, mitä lämmitätkin. Mutta entäpä jos ei muistakaan ajaa? Kas kävipä sillä tavalla hassusti, että eilinen pakkassunnuntai menikin kotona lökötellessä eikä meidän poppoomme mennytkään mihinkään. Olin kaukaa viisaana kuitenkin laittanut lämmittimen ajastimelle ja niin oli tietämättäni varmuuden vuoksi laittanut mieskin. Talvi löi taas ne hullut pakkaset ja maanantaiaamulle ajastettu lämmitin oli uskollisesti ryhtynyt lämmittämään autoa, vaan eipä lämmittänyt kauaa, sillä kolme peräkkäistä lämmityskertaa ilman akkua lataavaa ajelua oli liikaa ja akku tyhjeni.

Hirmuisen mukava huomata tälläinen mukava pieni seikka jääkylmänä maanantaiaamuna, kun on muutenkin jo ihan pikkusen kiire. Minulla oli varattu aika sokerirasituskokeeseen ja Sisu piti vielä viedä hoitopaikkaan. Kello tikutti jo yli seitsemää ja ajanvaraus oli puoli kahdeksaksi.

Eikun soitto miehelle, että teehän, rakas u-käännös. Mies noukki Sisun ja minut kotipihasta juuri ennen puolta. Ehdin juuri ja juuri laboratorioon ajoissa.

"Joo, istu odottamaan vaan", minulle sanottiin tiskiltä. Tein työtä käskettyä, mutta muutaman minuutin jälkeen pomppasin ylös ja kävin varmistamassa, että vastaanotossa tiedettiin minun varmasti olevan tulossa sokerirasituskokeeseen. "Joo, joo, istu alas. Nimellä kutsutaan." Kello kävi melkein kahdeksaa, kun kävelin kolmannen kerran tiskille. "Että sitä vaan tulin kysymään, kun puolelta piti olla aika eikä vieläkään kutsua kuulu." Minulla alkoi olla jo hoppu töihin.

(Sokerirasituskokeessa otetaan kahden tunnin aikana kolme verikoetta. Yksi nollanäyte, sitten litkitään kolme desiä tosi ihkun pirtsakkaa mukamas sitruunanmakuista sokeriliuosta. Tästä tunnin päästä otetaan seuraava näyte ja kolmas vielä siitä tunnin päästä. Paikalta ei saa poistua, kokeen aikana ei saa syödä eikä juoda ja syöminen on pitänyt lopettaa 12 tuntia aikaisemmin. Ei siis mikään ihan kaikista hauskin juttu ja lohkaisee vielä aika mukavan siivun työpäivästä.)

Vasta tämän kolmannen tiskivisiitin jälkeen esiin kaivettiin ajanvarauskirja. Ja katso, nimeäni ei löytynyt varauskirjasta, vaikka tasan tarkkaan tiesin ajan olevan oikea. Ajanvaraukseni löytyikin seuraavalta viikolta. Tiskin takaa minua katsottiin vähän sellaisella katseella, että "ymmärtäisit nyt häipyä ja tulla kiltisti ensi viikolla uudelleen".

"Mä olen nyt täällä. Että eiköhän saada se koe järjestymään." Minulle valmistettiin ikioma litku ja pääsin puoli tuntia myöhässä testattavaksi. Tarkoittaen siis sitä, että olin puolentoista tunnin sijasta kaksi tuntia myöhässä töistä. Ei siis todellakaan mikään paras alku päivälle.

Jos vaikka sovitaan, että huominen päivä on kaikin puolin vähemmän rasittava niin akulle kuin minullekin.

3 kommenttia:

Patonki kirjoitti...

Täällä pääsee vähemmällä - kukaan ei käskenyt olla syömättä (?), mutta olin varmuuden vuoksi, ja paikallaan piti olla vain tunti. Määräkin oli eri, mutta maku varmaan ihan yhtä ällöttävä :)

Jani kirjoitti...

Teidän pitää ehdottomasti hommata sellainen boosteri. Siinäkin on vain se ongelma että sekin pitää muistaa ladata...

http://www.vaivaton.com/product/45-1-366

Halvempiakin löytyy kuin toi. 35€ olen nähnyt jossain.

hna kirjoitti...

Musta se on niin pjerseestä se testi.