sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Mustaa ja valkoista - Makro

Meneepä viikko nopeasti. Puolesta vuodesta puhumattakaan (niisk), mutta siitä lisää myöhemmin.

Vastauksena Mustaa ja valkoista -haasteeseen makrokuvia mökiltä.


Paratiisiomenapuu.


Näitä koivukuvia on koneellani uskomattoman paljon. Koivun pinta on aina yhtä kiehtova ja kaunis.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Valokuvatorstai - Rykelmä

Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa rykelmä.

 

Tiskialtaassa rykelmä terälehtiä.


Nämä tulppaanit kestivät ihanan kauan, mutta nyt taitaa olla aika ostaa uusi kimppu. Osaako muuten joku sanoa, mikä tuo toinen kukka on? Se oli mukana ystävänpäiväkimpussani, ja olisi varmaan kestänyt vaikka kuinka pitkään, vaikka ruusut kuihtuivat aivan ennätysajassa.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Sous-chef

Tein viikonloppuna runebrgintorttuja. Tiedän, se päivä meni jo, mutta miehellä oli runeberginpäivän tienoilla flunssa eikä hän maistanut mitään. Siispä homma siirtyi.

Minulla oli leipomisapuna pieni sous-chef. Sisusta oli todella mielenkiintoista katsella puuhasteluani ja touhuta mukana.

 

Tällä kertaa en saanut aikaiseksi kamalaa sotkua, en palaneita leivonnaisia, enkä minkäänlaista katastrofia. Ilmeisesti ihmeitä ja runebergintorttuja tapahtuu.


Runebergintortttunikin onnistuivat ihan mukavasti. Mieheltä sain tuoreeltaan arvosanaksi 8,5 kymmenestä, ja hän sentään on aika ankara tuomaroimaan runebergintorttuja. Pari päivää muhittuaan tortut saivat arvosanaksi yhdeksikön.

Tein Kirsikan tapaan tortut tällä Stockan ohjeella, jota kuitenkin muokkasin seuraavasti (muutokset lihavoituna):

2 kananmunaa
3 dl sokeria
2 dl piimää
loraus punssia
2 tl leivinjauhoja
1 dl mantelirouhetta
160 g sulatettua voita
4 dl piparimurskaa
4 dl vehnäjauhoja
pirusti punssia kostutukseen (terveisiä leskirouva Tyrnille)

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Murskaa piparit vauvan hihkuessa vieressä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää kerma ja jäähtynyt voisula munavaahtoon ja sen jälkeen kuivat ainekset.

Jaa taikina pursotinpussilla pieniin voideltuihin vuokiin (20 kpl) ja paista 200 asteessa n. 20 min (vuokani olivat melko isoja). Kostuta halutessasi vielä lämpimät tortut punssilla. Jäähtyneet tortut koristellaan valkoisella sokerikuorrutuksella (meillä: tomusokeria ja omenamehua) ja vadelmahillolla.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Tahmatassu

Heh. Meillä asuu pieni tahmatassu.

 

Noita jälkiä on muuten tolkuttoman vaikea saada puhtaaksi.

Pesukoneen jäljiltä on puolestaan vaikea saada puhtaaksi astioita. Ei hevillä uskoisi, että tämäkin purkki on tullut suoraan astianpesukoneesta. Ja sotku on sentään purkin ulkopuolella.


Täytyy sanoa, ettei tuo astianpesukoneemme ole kovin tehokasta lajia. Huuhtaisen kyllä astiat ennen pesua, mutten sen tarkemmin ala niitä jynssäämään, samalla vaivalla (vedellä) sitä sitten tiskaisi käsin.

Sitten asiasta kukkaruukkuun eli Piltti-purkkiin ("siis ai gauheeta, niillä syödään purkkiruokia"). Noita purnukoita on kertynyt nurkkiimme jo aika tavalla, vaikka meillä syödään ihan kotonakin tehtyjä pöperöitä. Joku kuulemma jaksaa askarrella niistä jotain, ja olenpa kuullut jonkun joskus jotain niihin säilöneenkin. Itselläni ei into riitä eikä poiskaan raaskisi viskoa.

Että ei kukaan sattuisi tarvitsemaan Piltti-purkkeja postikulujen tai noutovaivan hinnalla?

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Mustaa ja valkoista - Näkymiä ikkunastani

 

Tässä eräänä lauantaiaamuna oli mennä aamuteet väärään kurkkuun. Ensimmäiseksi tietenkin tuli mieleen, että VR on aika pahassa pulassa, kun täytyy ottaa hyöryveturitkin käyttöön. Kyseessä oli kuitenkin moottoripyörämessujen ohjelmanumero. 

Toinen ikkunanäkymä on makuuhuoneestamme. Aurinkohan se siellä kurkkii - vähän niin kuin viime viikon kuvissakin.


Tässä siis vastauksia uuteen Mustaa ja valkoista -haasteeseen.

Pienimuotoinen suursiivous tai suurimuotoinen piensiivous

Mies meni moikkaamaan kaveriaan kaupungille, ja otti Sisun mukaansa.

Mitä tekeekään pitkästä aikaan yksin kotiin jäänyt Aimo? Niinpä tietenkin, Aimo siivoaa.


Keittiö on jo jynssätty putipuhtaaksi. Seuraavaksi imuroin ja pesen lattiat.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Aromipesä

Meillä on koneellinen ilmanvaihto ja sen kyllä huomaa. Huoneilma on tolkuttoman kuiva, parketti irvistelee ja Sisulla on posket koko ajan auki. Emme aluksi tajunneetkaan Sisun ihovaivan johtuvan huoneilman kuivuudesta (ja pakkasista), mutta neuvolan terveydenhoitaja tiesi kertoa kaikkien muidenkin talon vauvojen kärsivän samasta vaivasta.

Lämpömittarimme mittaa myös ilmankosteuden ja se onkin poskettoman alhainen: suhteellinen kosteus on 20 %, kun Hengitysliiton oppaan mukaan sen pitäisi näin talvikaudella olla 25 - 45 %.

Meille siis muutti ilmankostutin (kiitos vanhempieni).

Ensimmäisenä päivänä asetin kostuttimen olohuoneeseen ja jäin odottamaan kosteusprosentin nousua. Kosteusprosentti pysyi järkähtämättä kahdessakympissä. Minä kuitenkin sain aiheen erikoiseen uneen.

 

Unessani nimittäin joku oli kiikuttanut meidän olohuoneeseemme aromipesän. Puuroa sieltä ei kuitenkaan löytynyt. 

Kostutin höheltää jatkossa makuuhuoneen puolella. Kosteusprosenttikin lähtee huoneessa nousuun, kun oven vaan muistaa sulkea.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Ei nimi miestä pahenna

On hetkiä, jolloin toisten tyhmyys yllättää.

Olin torstaina kävelyllä kaupungilla, kun törmäsin entiseen työkaveriin liikennevaloissa. Vaihdoimme siinä sitten kuulumisia. Viimeksi kohtasimme samalla tavalla pikaisesti heinäkuussa, jolloin olin vielä tukevasti raskaana.

Olin kuulemma laihtunut sitten viime näkemän. No shit. Mitenhän tuollainen on päässyt käymään. Ja vielä toppavaatteet päällä. Paras oli kuitenkin vasta tulossa.

Työkaveri kysyi omaan tyyliinsä: "Noo, mikäs on pojan nimi?" "Sisu", vastasin. Työkaveri ei ilmeisesti ollut uskoa. "Heh, heh. Mutta mikä on oikea nimi? Eihän se Sisu voi olla."

Kyllä nimestä saa olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta mölyt voi pitää mahassaan.

Valokuvatorstai - Lumi

Haa, vihdoinkin muistin osallistua Valokuvatorstain haasteeseen, vaikka pitkä taukokin päättyi jo aikoja sitten.

Tässä siis lumikuva tämän viikon haasteeseen.


Kuva on otettu torstaiselta kävelylenkiltä. Perässäni kulkenut (onneksi ei hiihdellyt) papparainen katseli kuvan ottamista kovin huvittuneena.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Ei ollenkaan hullumpi viikonloppu

 

Viikonloppu päättyi liian lyhyeen. Mies teki viikolla pitkää päivää ja oli työreissussa niin Kotkassa kuin Helsingissäkin. Keskiviikosta torstaihin olin Sisun kanssa ihan ypöyksin miehen ollessa koulutuksessa. Äh, koulutukset ja työmatkat pitäisi kieltää lailla.  

Hyvin meillä Sisun kanssa meni, mutta jotenkin sitä kaipaa aikuisenkin seuraa. En viitsinyt edes hakeutua ihmisten ilmoille flunssani kanssa - turha sitä on muita tartuttaa. Jos oli minulla vähän tylsää, niin miehelle oli yllättävän rankkaa olla Sisusta erossa. Oli kuulemma keskiviikkoaamuna jokin kumma kostuttanut silmäkulmaa, kun mies oli halinut Sisua hyvästiksi.

Lauantaina ja sunnuntaina olikin sitten ihana herätä Sisun läpsytellessä vuoroin minun ja isänsä naamaa.

 

Olemme tänä vuonna olleet yhdessä kymmenen vuotta, ja nyt mies huolehti ensimmäistä kertaa minulle ystävänpäivälahjaa. Aika paljon on puolisoni pehmennyt viime aikoina. Minusta taas on tullut yllättävän järkevä. En kiinnostunut ollenkaan koruista tai suklaasta, kimppu Reilun kaupan ruusuja enemmän kuin hyvä ystävänpäiväyllätys.

Miehelle annoin lahjaksi Fingerporin tuoreimman. Se kun osuu molempien huumorisuoneen mainiosti. Paketin päälle rustasin nopeasti sydämen, joka ei näyttänyt ollenkaan sydämeltä. Kirjoitin siksi selventävän kuvaustekstin "sydän". Tämä näytti vähän hölmöltä, joten taiteilin muutaman muunkin sisäelimen. Piirtäminen ei ilmeisestikään ole yksi erityslahjoistani. Lääketieteestä nyt puhumattakaan.

Olimme lauantaina kaupungilla ja kävin samalla reissulla hakemassa Fingerporin Suomalaisesta kirjakaupasta. Heti ovella minut vastaanotti hymyilevä myyjä, joka kysyi halukkuuttani osallistua kilpailuun. Sain rintaani numeron ja minun piti rusettiluistelutyyliin etsiä parini. Palkintona saisimme molemmat ilmaisen pokkarin. Hauska idea!

Kassalle mennessäni kohtasinkin parini, joka oli mukava lukion tokaluokkalainen. Vaihdoimme kassajonossa muutaman lauseen, harvemmin sitä tulee tuikituntemattomien kanssa juteltua tuolla tavoin. Valitsimme molemmat Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa ja pokkarin mukana tuli vielä Olivia-lehti. Huomasin tosin vasta lehden loppupäässä lukeneeni lehden jo aikaa sitten - ei sitä voi kaikkea muistaa.

 

Vähän niin kuin ystävänpäivän kunniaksi kävimme kaupunkireissullamme syömässä ulkona. Meidän syödessämme burgereita, veteli Sisu syöttötuolissa istuen hedelmäsosetta. Sisu on kotosalla jo tottunut istumaan kanssamme ruokapöydässä ja saa yleensä samalla maistiaiset hedelmää tai vihannesta. Homma sujui yhtä hyvin ravintolassakin. Ulkoilukelpoinen kaveri tuo meidän poikasemme.

Sunnuntaina kävimme appivanhempien kanssa kävelyllä satamassa. Kävelylenkin päälle sai sitten hyvällä omallatunnolla syödä laskiaispullat. Ei hullumpi viikonloppu.

Mukava viikonloppu mielessä jaksaa hyvin alkaneen viikon, jonka aikana mies tekee joka päivä pitkää päivää Kotkassa. Raukka tulee joko todella myöhään kotiin tai sitten jää yöksi hotelliin. Huokaus.

Mustaa ja valkoista - Auringonpaiste

Kaipaan jo kevättä ja kesää. Kauniisti hellinyt auringonpaiste lupailee jo kevään lähestyvän - ihanaa!

Tässäpä siis vastaus Mustaa ja valkoista -haasteeseen


 

Kuvat otettu viime keväänä syntymäpäiväni aattona.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kallis harrastus

Olen ollut marraskusta lähtien kipeä kuukauden välein. Lähes säännönmukaisesti olen sairastunut kuun ensimmäisellä viikolla. Kurkkukipua, nuhaa, vetämättömyyttä, perussettiä.

Oman mukavan pienen lisän tähän flunssailuun toi viime kuun silmätulehdus, jonka nappasin ensin vasempaan silmääni ja sitten oikeaan. Taudin lusittuani ja kärvisteltyäni viikkotolkulla ilman silmämeikkiä, viskoin saastuneet meikit roskiin ja ostin uudet.

Jotenkin en sitten ollut yhtään yllättynyt, kun eilen illalla vasemmassa silmässä tuntui taas sama epämukava tunne. Että nyt sitten on taas silmätulehdus. Ja taas saa laittaa meikit uusiksi. Kallis harrastus.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Sisu, Lisbeth, Mauri ja Pussi

Meillä lapsi leikkii Pussin ja Lisbeth Salanderin kanssa ja huhuilemme iltaisin Pekkarisen perään.

Olemme nimenneet Sisun leluja melko laiskasti. Oikeastaan vain kolmella on nimi. Kirsikan tekemällä pupulla, käsinukkenallella ja unilelulla.

Tässä siis ovat Jussi Pupunen eli Pussi Jupunen, Lisbeth Salander ja Mauri "Mäyräkoira" Pekkarinen.


Ei taida olla vaikeaa arvata kuka on kukin tai siis mikä on mikin (entäpä Minnin?). Herää vaan kysymys. Olemmeko omituisia vai onko muillakin kummallisia nimiä leluille?

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Niin särkyvää (osa miljoona)

 

Mites tässä nyt näin kävi? Tämän kulhon ja tämän perunasoseen taru oli nyt tässä. Ihmettelen edelleenkin, miksi juuri suosikkiastiat menevät rikki.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Kelle nalli napsahtaa

"Kun arvontalaulu raikaa, on arvonnan aika. Kelle nalli napsahtaa, kelle nalli napsahtaa."

Me saimme sen tontin. Hui.

Tämän tiedon meille tosin välitti kaupungin sijasta entinen opiskelukaveri Facebookin välityksellä.


Kahveista puheen ollen: Kahvilakko pitää edelleen. Eikä edes enää tee tiukkaa.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Ei parta miestä pahenna, jos ei mies partaa

Pyrimme viime viikonloppuna paikalliseen moottoripyöränäyttelyyn. Pyrkiminen oli päivän sana, sillä jäimme onnettomasti ulkopuolelle. Messuilla oli varsinainen kävijäryntäys ja väenpaljouden takia ovet jouduttiin sulkemaan hetkeksi. Meidän osaltamme messut olivatkin sitten siinä.

Lohdutukseksi kävimme piipahtamassa Kärkkäisellä ja koimme ihkaoikean Salakuunneltua-hetken.

Moottoripyöränäyttelyväkeä oli laajemmaltikin liikenteessä ja kahvinkeittimien kohdalla tuli vastaan hurjan parrakas mies. Mies ohitti joukon naisia, joista vanhin, noin viisikymppinen tokaisi: "Mua aina pelottaa, jos miehellä on iso parta. Sehän voi piilottaa sinne ihan mitä tahansa. Mitä jos sieltä hyppää orava."

Niin. Missäs muualla niitä oravia säilytetäänkään kuin parroissa.

Partasuiden seikkailuista tuli mieleen elokuinen muuttomme. Muuttoapuna meillä oli ihania ystäviä (on muuten jännä, miten sutjakasti homma toimii, kun on paljon miehiä muuttoapuna), joista eräällä on melko tuuhea ja pitkä parta. Tiettävästi hänellä ei ole parrassaan oravia.

Täällä uuden kotimme rappukäytävässä partasuista kaveriamme vastaan oli kävellyt puhelias parivuotias nuori mies, joka oli todennut äidilleen, että joulupukkihan se siinä kantaa laatikoita. Olenkin aina ihmetellyt mitä joulupukki tekee silloin, kun ei ole jakamassa lahjoja. Tulihan sekin selväksi.

torstai 4. helmikuuta 2010

Kelaa, hei!

Soitin tänään Kelaan kysyäkseni vanhempainvapaan jakamisesta. Huhtikuun ensimmäinen ja miehen puolisko vanhempainvapaasta lähenevät uhkaavasti, joten oli muutama selvitettävä asia.

Olin kuulkaa saamastani palvelusta aivan häpnaadilla lyöty. Puheluuni vastasi todella ystävällinen nainen, joka jaksoi selvittää minulle juurta jaksaen kaikki kuviot ja päivämäärät. Puhelun jälkeen ei jäänyt mitään epäselvää ja minulle tuli hurjan hyvä mieli. Sain jo viime kesänä Kelassa hyvää palvelua, kun häin äitiys- ja vanhempainrahaa. Sama linja jatkui miehen isyysloman kanssa, kun sitä selviteltiin joulukuussa.

Oho, Kela ei olekaan se kamala peikko, jota opiskeluaikana pelättiin ja inhottiin.

Hyvää palvelua on tällä viikolla saatu muualtakin. Tein marraskuussa terveethampaat.fi:n kautta vuoden harjatilauksen koko perheelle. Yksi satsi harjoja (Sisulle lasten ja miehelle keskikova harja sekä minulle vaihtopää sähköhammasharjaan) ehti jo tulla heti tilauksen tehtyäni ja ensi viikolla on luvassa seuraava. Vaan sitten mies kävikin korjauttamassa purukalustoaan hammaslääkärissä ja sai muhkean laskun lisäksi komennon siirtyä välittömästi käyttämään sähköhammasharjaa.

Miehelle tilaamani ja maksamani tavalliset harjat olisivat siis jääneet vähän niin kuin turhaksi, joten otin yhteyttä firmaan. Ystävällinen vastaus viestiini tuli yhdeksässä minuutissa ja lopputuloksena oli todella tyytyväinen asiakas.

Vapise, hammaspeikko.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Nautintoja on monenlaisia

Tänään oli harvinainen saunahetki, sillä menin saunaan ihan yksin miehen jäädessä sohvalle potemaan orastavaa flunssaa.

Siispä hiusnaamio päähän ja kainaloon iltapäivälehdet. Okei, ei nyt ihan kirjaimellisesti kainaloon, muutenhan meikäläisellä olisi kainalot painomusteessa.

Oli ihanaa lekotella pitkänä pötkönä lauteilla ja lukea kerrankin päivän lehdet rauhassa. Saunassa lukeminen nimittäin vaati sen, ettei kukaan toinen lyö tahtia löylykauhan kanssa.

Lehden lukeminen ja lukeminen noin niinkuin ylipäätänsäkin saunassa on minulla jo vanha tapa. Pikkutytöstä saakka olen istunut pitkiä pätkiä saunan lauteilla lukien sarjakuvia ja lehtiä. Vahingo(i)sta viisastuneena voin kertoa, että liimasidotut sarjakuvat (mm. Aku Ankan taskukirjat, Mikki Hiiret ja Lucky Luket) ja paksut lehdet eivät oikein tykkää saunan lämmöstä ja kosteudesta. Sen sijaan Aku Ankat ja tavalliset menaisetläpyskät ovat mitä parhainta saunalukemistoa.

maanantai 1. helmikuuta 2010

A(aaargh) for effort

"Levon hetKI nyt lyö, jo JOUtuvi yö. Pieni ARMAANI mun nuku LAUleluHUN."

Sisu on oppinut puremaan toistaiseksi hampaattomilla ikenillään minua nännistä. Kylläisenä on niin mukava velmuilla tissin takana, hymyillä herttaisesti, napata sitten nännistä kiinni ja venyttää pientä kilpikonnakaulaa niin, että nänni saa tuplapituuden.

Sisun tehdessä näin, yritän olla mahdollisimman normaalisti (tai siis niin normaalisti kuin minulle vain on mahdollista), ettei Sisu keksisi puremisesta leikkiä. Yritykseksi se kuitenkin usein jää, varsinkin silloin, kun laulan unilaulua, joka saa puremisesta aivan uuden temmon.

Hampaita odotellessa.

"On kesän KIIIIRKAS huomen ja suvi sunnuntain."