torstai 29. heinäkuuta 2010

Suuri Päivähoitotaistelu 2010

Kesäkuussa tarinamme jäi siihen vaiheeseen, että Sisun päivähoitopaikasta ei ollut tietoakaan, vaikka paikkavarmistus oli luvattu meille toukokuun loppuun mennessä.

Soitin kaupungille päivähoitopaikoista vastaavalle henkilölle, jolla ei ilmeisesti ole nimeä, sillä sitä ei ollut missään esillä. Tälle henkilölle ei myöskään ollut sähköpostiosoitetta ja puhelinaikakin oli arkisin (tietenkin) kello yhdeksän ja yhdentoista välillä. Hurjan kivaa hoitaa tällaisia asioita töistä käsin, muuten.

Soitin tälle henkilölle usein, ensin joka viikko, sitten useamman kerran viikossa ja lopulta jo päivittäin. Toisinaan hän vastasi, useimmiten ei. Soitin suoraan päiväkotiinkin. Tulos oli laihanlainen ja juhannus, tuo virkamiesten lomalaitumien portinvartija, kolkutteli ovelle. Oli pakko ryhtyä ilkeäksi ja hankalaksi. Oli pakko ryhtyä luovaksi.

Sain kuin sainkin kiertotietä Sisulle paikan yksityisestä ryhmäperhepäiväkodista, mutta se oli sijainniltaan hankalassa paikassa ja käytyämme tutustumassa ryhmiksen toimintaan, jouduimme valitettavasti toteamaan, ettei se ollut meidän paikkamme. Eikä Sisun. Pidin kuitenkin kaiken varalta paikan varattuna ja jatkoin kaupungin pommittamista.

Sitten, vihdoin, samana juhannusta edeltävänä torstaina sain kaupungin tätylin kiinni. Hän selaili taas papereitaan ja kertoi ilouutisen, meille oli päivähoitopaikka (siis Sisulle) ja juuri haluamastamme päiväkodista aivan kotimme läheltä. Samana iltapäivänä kolahti päätöspaperit sisältävä kirjekuori postiluukusta ja Suuri Päivähoitotaistelu 2010 oli saatu päätökseen. Selvisimme voittajina.

Seuraavaksi sitten saammekin taistella päivähoitopaikan siirrosta, kun reilun vuoden päästä muutamme uuteen kotiimme. Uuden asuinalueen päiväkodit ovat kuulemma aivan poskettoman täynnä ja jotkut ovat jonottaneet niihin jopa vuoden. Täytyisiköhän siis pistää paperit jo vetämään?

On the road. Again.

Olen kirjaimellisesti tien päällä. Mokkula on kovassa testissä. Kaipa tällaistakin varten pitää olla jotenkin hullu. Että päivittää pitkän tauon jälkeen blogiaan autossa matkalla mökille.

Tien päällä on tullut oltua vähän enemmänkin. Alkukuusta otimme ja haimme auton Saksasta. Lensimme koko revohka Berliiniin, otimme alle vuokra-auton ja lähdimme koluamaan autoliikkeitä, joista olimme bonganneet sopivia menopelejä jo aikaisemmin.

Vesipiippua poltettelevalta hepulta sitten ostimme vuoden 2000 VW Golfin (miehen iloksi 1.8 GTI) ja ajelimme sillä Tanskan ja Ruotsin läpi Suomeen. Tai siis Tukholmaan saakka. Siitä sitten lautalla Turkuun ja kohti kotia.


Aikamoinen reissu ja onnistui hurjan hyvin kymmenkuisen kanssa. Nyt olemme taas matkalla, tällä kertaa siis mökille. Paluumatkalla käymme uhmaamassa hellettä, ruuhkaa ja kanssaihmisiä asuntomessuilla. Rakentajille vinkkejä, nääs.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Ryhtiliike tulossa

Oho, mullahan oli tällainenkin. Eikös ne nuoret nykyään kutsu näitä blogeiksi?