sunnuntai 29. elokuuta 2010

Vuosipäivä

Tasan vuosi sitten tämä ilmestyi meille.


Kerroin jo aiemminkin näistä kiuaskivistä, jotka vaihdettiin samana päivänä, kun Sisu ilmoitti tulostaan. Nyt nämä kivet ovat majailleet kylpyhuoneessamme jo vuoden. Tasan vuosi sitten olimme leffavuokraamossa ja minulta meni lapsivesi. Huomenna Sisu täyttää vuoden.

Pieni haikeus mielessäni odotan jo huomista, kun vauvasta tulee taapero.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kulutus, eiku koulutus

Olin tänään koulutuksessa. Nyt on taas hankintalaki hallussa.

Kokouspaikalla, eräässä keskustan (ei se puolue) ketjuhotellissa ei ollut homma hallussa.

Ilmaisen nyt hämmästykseni tästä kuvan esittämästä karmeudesta.


Mikä ihmeen paikka, saanen kysyä, tarjoaa tänä päivänä aamukahvilla pasteijaa? Väsynyttä, rasvaista pasteijaa. Lötköjä lippuja Sepelvaltimotautilaan.

Eikä lounaallakaan mennyt sen hohdokkaammin. Olin ilmoittanut kalattomasta ruokavaliostani ja sain kuulla tarjoilijalta, että keittiö "on juuri ryhtynyt valmistamaan" annostani. Puoli tuntia myöhemmin, pöytäseurueeni jo syötyä ja siirryttyä kahviin, sain vihdoin annokseni.

Annokseni tosin sattui olemaan iso lautasellinen Finduksen couscous-wokkia seuranaan kamala lammikko punaviinikastiketta, muutama halkaistu kirsikkatomaatti ja halkaistu pieni artisokan sydän. Saatan olla väärässä, mutta minulle tuo wok on lisuke. Sain siis lautasellisen lisuketta pakasteesta ja sen tekemiseen meni yli puoli tuntia. Loistavaa!


Huvittavinta tässä on se, että koulutuksen tarjonnut organisaatio kehua retosteli koulutustilojen olevan "toimivia" ja tarjoilujen "huolella valittuja". Sallikaa mun nauraa. Kouluttauduimme kamalassa bunkkerissa rakennustyömaan keskellä ja valkokankaalle sai tihrustaa ihan toden teolla. Sallikaa mun nauraa!

tiistai 24. elokuuta 2010

That's one small step for a man, one giant leap for mankind

Meillä on otettu ensimmäiset askeleet.

Sisu teputti ensin kaksi, sitten neljä askelta. Hiljaa hyvä tulee.

Videota ei tapauksesta saatu eikä valokuvatodisteita. Tärkeintä on, että olimme kaikki kolme läsnä. Sisun intoillessa saatoimme miehen kanssa molemmat hiukan herkistyä. Meidän iso pieni poikamme.

lauantai 21. elokuuta 2010

Asiat tärkeysjärjestykseen

Jonkun pitäisi siivota täällä meillä. Olisi pyykkivuoria valloitettavana ja Sisun leluja järjesteltävänä. Jostain kumman syystä kaikki talouden peilit ovat täynnä pienenpieniä tahmaisia sormenjälkiä.

Jotain tarttis siis tehdä.

Koska osaan asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, aloitin siivousurakan tärkeimmästä eli digiboksin kovalevyltä.

Pari jaksoa 30 Rockia ja tämän viikon Puumanainen on jo katsottu siivottu pois tilaa viemästä. Eiköhän kohta ole aika mennä nukkumaan. Tämä raataminen käy voimille.

perjantai 20. elokuuta 2010

Yksi, kaksi

Ensimmäinen ultraääni on takana, seuraava merkitty kalenteriin. Sisu täyttää reilun viikon päästä vuoden ja maaliskuussa vesseli on isoveli. Aika menee nopeasti. Ainakin silloin, kun itse kehittää puuhaa itselleen.

Kerroin tänään töissä johtajalle ja lähiesimiehelle. Ja nyt myös täällä. Saapa nähdä kuinka pian tieto valuu kahvipöytääkin.

torstai 19. elokuuta 2010

Mistä tietää

Mistä tietää, että asumme huonosti hoidetussa taloyhtiössä?


Tämän ruukun rikkoneesta myrskystä on mitä, melkein kaksi viikkoa?


Niin, ja hellekesän kuivattamaa puskaahan ei kannata vaihtaa. Siitä hoitamisesta nyt puhumattakaan.


Muukin maisema henkii ydinonnettomuuden jälkeistä aikaa.


Olihan tämä kesä tietty aivan poikkeuksellinen, mutta onko liikaa vaadittu, että järjetöntä vuokraamme vastaan saisimme nauttia hyvinhoidetusta pihapiiristä?

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Lohturuokaa

Mies tietää, mistä napista painaa.


Podin tänään flunssaa kotona ja mies toi tuliaisia kaupasta. Kyllä jaksaa taas.

Tosin, olen opettanut Sisun sellaiseksi marja- ja kasvishirmuksi, että nämä menevät kuin kuumille kiville, jos Sisu vaan ne huomaa. Ja kyllä huomaa, se on aivan varmaa. Lapsellamme on pettämätön herkkututka.

tiistai 17. elokuuta 2010

Täti on nyt vähän vihainen

Eilen kurkkuuni kasvoi kaktus ja tänään jo vuotaa nokka. Se on sitten syysflunssa. Sisukin köhii. Raukka.

Ei siis ihme, että pinna saattaa olla tavallista kireämmällä. Suunnistin tänään töissä kohti jääkaappia. Tarkoituksenani oli nauttia iltapäiväkahville varaamani jogurtti jättiläismäisen teemukin kanssa.

Turha toive. Joku oli ehtinyt minua ennen ja jogurtti oli mennyt niin sanotusti parempiin suihin. Ai että sieppasi. Täysin tavoistani poiketen [sic] annoin kuulua. Vähemmästäkin täti on vihainen.

Mieheni piristi minua lupaamalla terästää seuraavan jogurtin ulostuslääkkeellä. Muahahhahahaa! Tosin minun tuurillani söisin se itse.

maanantai 16. elokuuta 2010

Syyllisyysblues

Yhden ollessa päivät töissä ja toisen ollessa saman ajan lapsen kanssa kotona, tulee väistämättä hankalia hetkiä.

Viime keskiviikkona perheemme työssäkäyvä oli puhelimessa kotona olevan kanssa kolmen pintaan. Kotoa esitetiin kysymys "Koska tulet kotiin?". Vastauksena siihen oli: "Näen yhden kaverin satamassa kolmelta, tulen sen jälkeen". Luonnollisesti kotona oleva oli tehnyt johtopäätöksen, että työssäkäyvä olisi tulossa kotiin kolmelta.

Näine johtopäätöksineen kotona oleva oli lämmittänyt eilisen nakkikastikkeen ja perunat kolmeksi, kattanut pöydän ja käynyt odottamaan. Kun työssäkäyvä sitten soitti neljältä lähtevänsä kohti kotia, oli toisessa päässä jäätävä tunnelma.

Kotona taas olisi voinut pakastaa marjat jo eteisessä. Persiiseen ammuttu marjaskarhu ilmoitti, että ruoka saattaisi "ehkä olla vielä vähän lämmintä". Ja sitten kiukuteltiin kuuteen saakka.

Olen ihmeissäni, miten paljon puolisoni joskus muistuttaa minua. Anteeksi, että olin myöhässä, vaikken oikeasti ollutkaan.

torstai 12. elokuuta 2010

Savonlinnalainen hanavesi maistuu pahalta

Terveisiä työreissusta.

Kohta täytyy kirmata Olavinlinnaan iltatilaisuuteen, mutta ehdin kuitenkin jakaa pari tänään oppimaani asiaa:

- Savonlinnan hanavesi maistuu aivan kammottavan pahalta. Ei ihme, että kaupassa oli isot altaat pullovettä.
- Salillisen naisia saa nauraamaan olemalla hurmaava ja hassu. Sekä kertomalla vitsin maanmittauslaitoksen miehistä.
- Etelämantereella on kylmä. "Siis niinku tosi kylmä." Etelämantereella on myös paljon lunta ja jäätä. Ja kaikki Etelämantereelle viety tavara pitää tuoda muodossa tai toisessa pois.
- Tutkimukseni mukaan (n = 2) vuorikiipeilijöillä/seikkailijoilla on tiukka ja mukava puristus. Siis kun kätellään. Lisäksi vuorikiipeilijät/seikkailijat ovat sangen charmantteja.
- A3-arkista saa ihan kelvollisen viuhkan, joka viilentää kuumassa ja kosteassa seminaarisalissa.
- Jos aamuviideltä on ky-ky-kylmä ja päätät laittaa pitkät housut, voit olla varma, että kärsit kamalasta kuumuudesta koko loppupäivän.
- Seminaareissa/konferensseissa/kokouksissa/ihan missä tahansa kokoontumisessa tökkii aina, aina, aina ja aina ruokapuoli. Mikä siinä onkin, että buffapöytä on aina siinä pienimmässä ja sokkeloisimmassa nurkassa, linjastoja on liian vähän, ruoka loppuu kesken ja henkilökunta vastaa "pitäisi kai olla", kun asiakas kysyy, onko vadelmat suomalaisia (okei, tähän aikaan vuodesta ne mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat).
- Kongressilaukut ovat aina yhtä rumia.

Kotiinviemiseksi tältä reissulta minulla on terveiset Sisulle Mount Sisun nimenneeltä Patrick "Pata" Degermanilta, joka piti seminaaripäivän parhaan esitelmän. Koko puolitoista tuntia salillinen naisia nauroi, hörötti, kikatti ja kauhisteli sekä löyhytteli paperiarkeista kyhätyillä viuhkantekeleillä viilennystä kuumuuteen ja kuumuuteen.