torstai 30. syyskuuta 2010

B niin kuin Berliini, Bryssel ja baniikki

Perjantaina Berliiniin, sunnuntaina Suomeen. Maanantaina Brysseliin, keskiviikkona takaisin.

Ja minä sentään v-i-h-a-a-n pakkaamista.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Minkä pienenä oppii

Sisu sai tässä päivänä eräänä kaupassa kätösiinsä työkännykkäni. Suunsa sijasta Sisu veikin kännykän korvalleen ja sanoi asiantuntevasti "heeeiiijjj". Pienenä nämäkin taidot on opittava.

Sunnuntaina Sisu sitten nappasi työpuhelimeni ja vei sen leikkeihinsä. Ajattelin illalla, että sinne se jää kaikkien Duplojen joukkoon.


Puhelimeni olikin maanantaiaamun soinut iloisesti Sisun roska-autossa. Että näin meillä.

Olen kyllä aivan samaa mieltä Sisun kanssa. Työkännykkäni on roska, hyvin monessa mielessä roska.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Best in show

Sipulix yllätti palkinnolla. Kiitos!


Palkintoon kuuluu listata seitsemän (7) tunnustusta itsestään ja jakaa palkinto edelleen seitsemälle huippublogille. Roger.

Lähdetään tunnustuksista.

1. Isäni äiti ja äitini isä ovat olleet kihloissa vuonna miekka ja kilpi. Jännä ajatella, miten pienistä jutuista on kaikki kiinni. Jos tämä pari olisi päätynyt avioon asti, ei minua olisi.

2. Viheltelen ja lauleskelen koko ajan. Olen tartuttanut viheltelyn Sisuunkin. Yksivuotias vislaaja on kuulkaa aika vänkä näky.

3. Vihaan kuvioitua talouspaperia. Erityisesti vihaan sitä silloin, kun kuviointi vaikuttaa rullan hintaan. Melkein yhtä paljon vihaan pistekolmikkoa (...).

4. Kammoan kirjoitusvihreitä. Jäädessäni sellaisesta kiinni, saan sätkyn. Tästä syystä luen harvoin lähettämiäni sähköpostiviestejä. Viimeksi huomasin kirjoittaeeni "asiantuntija paneeliin". Tarkoitukseni oli kirjoittaa "asiantuntijaksi paneeliin". Ärsytti ihan luvattoman paljon.

5. Tykkään pienestä paineesta, kiireestä ja stressistä töissä. Se saa minut toimimaan paremmin ja tehokkaammin. Pienestä paineesta, kiireestä ja stressistä on kuitenkin lyhyt matka siihen, ettei oikeasti jaksa. En aina huomaa tarpeeksi ajoissa, että olen ylittänyt tämän kilometripylvään. Kts. seuraava kohta.

6. Minun on vaikeaa sanoa "ei". Kts. edellinen kohta.

7. Olen toisinaan (= hyvin usein, melkein aina) toivoton sählääjä. Teen usein monta asiaa samanaikaisesti tarkoituksenani säästää aikaa. Yleensä (= hyvin usein, melkein aina) epäonnistun siinä. Esimerkiksi siksi blogissani on kategoria katastrofikeittiössä kokataan.

Ja sitten palkintoa eteenpäin.


1. Kirsikkapuiston blogi.

2. Muualla maassa on selkeämpää. Lakonisia(kin) huomioita, lyhyitä erikoisia, mahtavia paloja.

3. Kuinkas sitten kävikään.Vauva-arkea ja ihania sattumuksia.

4. Vilukissi. Upeita juttuja rohkeasti murteella. Näitä luetaan kikattaen. Sitten luetaan uudestaan (ja ääneen), jotta varmasti on ymmärretty oikein. Ja taas kikatetaan.

5. Enimmäkseen harmiton. Hurjasti musiikkipaloja ja hillittömiä huomioita. Ne niin ei ole silmänalukset!

6. La Plus Douce. Kielen ja kropan kääntämistä. 

7. Patonkimaassa. Elämänmakuisia raportteja patonkimaasta (ja varmaan myös brietä ja jotain hyvää viiniä, joo, taatusti jotain hyvää viiniä).

Nyt sitä pitäisi vielä muistaa käydä moikkaamassa kaikkia linkitettyjä. Tällaiset hommat on syytä hoitaa hetimiten. Tai ehkä sittenkin otan vähän jäätelöä ja menen vasta sitten.

Lisäys klo 21.18: Hupsista. Unohdin kirjoittaa Kirsikkapuiston perustelut. Taisi olla jäätelö mielessä. Tässä tulee: Kirsikkapuistosta arkista elämää huumorilla kaikella vakavuudella, kauniita kuvia ja ihana ihminen. 

perjantai 3. syyskuuta 2010

Vessapaperirulla, valtakunta vessapaperirullasta

Kaikkihan tietävät, miten piinallista on olla tilanteessa, jossa vessapaperi loppuu. Siksipä meidän taloudessamme tartutaan vessapaperirullapakettiin harva se kauppareissu.

Tällä kertaa otimme K-ryhmän kaupassa jonkun tarjouspaketin, vaikka minä motkotin kappalehinnan (41 senttiä) olevan vähän turhan kallis.

Kotona odotti sitten yllätys.


Mitvit, mitvit? Joku oli vienyt vessapaperirullan ja korvannut sen mukasuloisella Lambiz-hahmolla (yörgh, Lambiz). Jos nyt ihan tosissaan ollaan, niin olisin kyllä paljon mielummin ottanut sen yhden vessapaperirullan.


Muovilampaaseen on vähän kurja pyyhkiä pyllyä.

Note to self: Tarkista pakkaus, ettet saa tarpeettomia kylkiäisiä. Tarkista pakkaus kunnolla. 

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Jäi äiti itkemään

Niin on alkanut Sisun ura päiväkodissa. Mies kävi jo viime viikolla harjoittelemassa (Sisun kanssa siis) ja minä olin puolestani tällä viikolla lomalla, jotta Sisu saisi pehmeän laskun.

Maanantaina Sisu oli päiväkodissa ihan itsekseen (siis ilman minua, oli siellä muut hoidokit ja tädit) pari tuntia. Minä taisin itkeä vollottaa koko sen ajan. Hyvä etten itkenyt jo päiväkodissa ollessani. Hassua tajuta tämä vasta nyt, mutta on aivan eri asia mennä töihin ja jättää lapsi kotiin isänsä kanssa, kuin päiväkotiin vieraiden hoidettavaksi. Taidan olla aivan uuno.

Sisulla oli alkujärkytyksestä toivuttuaan kuitenkin mennyt ihan hyvin. Ruokakin oli maittanut. Eilen oli vuorossa jo pidempi päivä ja taas minä itkin koko matkan kotiin. Tyhjään asuntoon tullessani puhkesin taas toivottomaan parkuun. Olin jo soittamassa esimiehelle ja kertovani jääväni hoitovapaalle saman tien.

Hain Sisun välipala-aikaan ja jo ikkunasta näin, kuinka hymyilevä Sisu istua nökötti pöydän ääressä natustaen välipalaa. Päivä oli mennyt hurjan hyvin ja muutamaa surkuhetkeä lukuun ottamatta kaikki oli ollut kunnossa.

Hyvin menneen edellisen päivän ansiosta pidin itseni tänään kasassa enkä itkenyt (paljoa) jättäessäni Sisun aamulla hoitoon. Tämäkin päivä oli mennyt hyvin. Huomenna uskaltanen jo laittaa meikkiä naamaan ennen kuin vien Sisun hoitoon. Mutta ei tämä helppoa ole.