tiistai 26. lokakuuta 2010

Liikaa vaadittu

Vaadin ilmeisesti liikaa, kun haluan pyykinkuivaustelineeni kestävän ruostumatta kauemmin kuin vuoden?


On aivan selvästi liikaa vaadittu, kun minulle ei oikein kelpaa teline, joka vaatii kylpyankan pysyäkseen pystyssä?


 Taidan olla ihan tyhmä, kun haluan erään suuren suomalaisen kirjakaupan nettikaupassa tilata kirjan kerholehden tilausnumerolla. Se vaan ei mahdollista.

Ja vallan kohtuuton olen silloin, kun asiakaspalveluun soittaessani haluan puhua ihan oikean ihmisen kanssa ja hoitaa asiani ihan oikeasti.

Yritin ilmeisen epäonnistuneesti kuukausi takaperin perua Trendin tilausta. Tänään postiluukusta kolahti vastoin odotuksiani Trendi. Soittaessani jälleen asiakaspalvelun "palvelu"numeroon, sain taas vastauksen automaatilta.  

"Soititte palveluautomaattiin. Mikäli haluatte palvelua suomeksi, painakaa yksi."

Painoin ykköstä. 

"Aloittakaa näppäilemällä lehtikoodi. Lehtikoodin löydätte laskunne yläreunasta tai lehtenne asiakaspalvelutiedoista. Lopuksi painakaa ruutunäppäintä."

Mikä h*lvetin lehtikoodi, mikä h*lvetin lehtikoodi? En todellakaan löydä lehtikoodia laskusta (jota minulla ei ole) tai lehden asiakaspalvelutiedoista. Kun jätän näpyttelemättä, automaatti siirtyy hetken kuluttua seuraavaan kohtaan.

"Kiitos. Näppäilkää tilausnumeronne. Tilausnumeronne löydätte laskunne keskiosasta. Lopuksi painakaa ruutunäppäintä."

Mikä saamarin tilausnumero? Minulla ei edelleenkään ole laskua kädessäni. Eikö tähän voisi laittaa asiakasnumeroa? Se sentään löytyy lehden takasivulta. Jätän taas näpyttelemättä ja automaatti siirtyy kohta eteenpäin.  

"Kiitos. Mikäli asianne koskee osoitteenmuutosta, näppäilkää 1. Mikäli haluatte peruttaa tilauksenne maksetun kauden loppuun, näppäilkää 2. Mikäli haluatte peruuttaa tilauksenne välittömästi, näppäilkää 3."

Painan kolmosta kuin hullu. Yritän olla ajattelematta, että tästä ei taaskaan ole mitään hyötyä. 

"Kiitos. Automaatti on tallentanut tietonne."

Thanks for nothing. Mitähän tässä tallennettiinkaan? Jätin asiakaspalvelun nettisivuilta yhteydenottopyynnön. Katsotaan, kuinka käy. Taitaa olla liikaa vaadittu, että peruutus olisi mennyt läpi.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Bombs away!

Iltapäivän palaveri sai vähän erikoisempia piirteitä, kun johdon sihteeri ryntäsi keskelle palaveria ilmoittaen, että kiinteistön laajennustyömaalta oli juuri löytynyt pommi. Pommi.

Rakennustyömaa, jolla tehdään parhaillaan kaivuuhommia ja esiin kaivettu pommi kielivät luonnollisesti siitä, ettei räjähde ole kovin tuore tapaus. Silti aika hurja tilanne ja vähän absurdi. Siinä sitten jatkettiin hommia, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Että eihän tässä hittojakaan.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Nopean toiminnan joukot

Viikko sitten maanantaina minulla napsahti. Ei Sisun ensimmäisen korvatulehduksen takia, vaan ihan konkreettisesti napsahti. Lisäilin muina naisina mustapippuria pöperöön, kun pippurimyllyn toinen kahva napsahti poikki. Tuosta noin vaan.


Olin saanut kätevän jääkaappimagneettimyllyn anopiltani joku aika sitten. Olisiko peräti ollut vielä tämän vuoden puolella. Kovin vanhasta vehkeestä ei siis ollut kyse.

Sulattelin asiaa tiistaihin. Kyseessä ei ollut iso tappio, mutta pippurimylly oli lähes jokapäiväisessä käytössä. En löytänyt maahantuojaa netistä, joten laitoin viestiä valmistajalle.

Seuraavana päivänä, siis keskiviikkona, sain viestin suomalaiselta maahantuojalta. Valmistaja oli välittänyt viestini heille. Ystävällisessä viestissä pyydettiin toimittamaan yhteystiedot yhteydenottoa varten ja kuva rikkoutuneesta myllystä. Vastasin viestiin nopeasti ja lähes yhtä nopeasti soi puhelimeni. Kertasimme vielä tapauksen ja puhelimen toisessa päässä ollut mukava nainen otti osoitteeni ylös. Uusi pippurimylly lähetettäisiin minulle vielä samalla viikolla.

Tänään sain postissa uuden myllyn ja se on jo päässyt käyttöön.

Hurjan hyvää ja nopeaa palvelua.

torstai 7. lokakuuta 2010

Kaulimelle töitä

Tummuneet banaanit huikkailivat minulle ruokapöydältä. Päätin tehdä itselleni iltapalasmoothien, vai oliko se kuitenkin fruitie?

Joka tapauksessa haalin tarvikkeet kasaan: banaaneja, mansikoita ja appelsiinimehua (niin että kai se sitten fruitie oli). Kaivoin kaapista myös valmistusvälineet, sauvasekoittimen moottoriosan ja öööh, kaulimen. Kai näillä jonkinlaisen fruitien saa iltapalaksi aikaan.


Taidan olla ehkä vähän väsynyt.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Maailmassa on virhe, pysäköintivirhemaksu

Tulipa tällainen tilanne eteen: Maksoimme joku aika sitten lauantaisen keskustapysäköinnin kännykällä, ensin mieheni ja sitten minä vielä jatkoaikaa. Hurjan kätevää, kun ei ole kolikoita! Molemmat saimme pysäköintilipun lisäksi tekstiviestivahvistuksen. Tekstiviesteissä oli muistutus siitä, milloin pysäköintiaika päättyy sekä maksettu summa.

Vaan eipä mitä! Pysäköintilipukkeissa oli ensinnäkin eri päättymisaika kuin viesteissä ja maksettukin summa oli eri.


Kysynkin:

a) Mitä, jos olisin saamani tekstiviestin perusteella ilmaantunut autolleni kymmenen minuuttia oikean pysäköintiajan päättymisen jälkeen ja löytänyt tuulilasistani pysäköintivirhemaksun (yök)? Pysäköinninvalvonta katsoo vain lipuketta tuulilasin takana, sitä ei tekstiviestini kiinnosta.

b) Ok, kännykällä maksaminen on kalliimpaa, mutta miksei oikeasti maksamani summa näy lipukkeessa?

c) Entäpä sellainen tilanne, että maksan omalla kännykälläni pysäköinnin, joka liittyy työajooni ja perin pysäköintimaksun matkalaskulla työnantajaltani. Työnantajani haluaa tositteeksi pysäköintilipun, mutta ei työnantajaani kiinnosta se, että olen makanut pysäköinnistäni oikeasti paljon enemmän. Mitä tällöin pitäisi tehdä?

d) Miksi ihmeessä kännykällä maksaminen on kolikoilla maksamista kalliimpaa?

Ei tämä maailma vielä valmis ole.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Lainehilla keinui pieni lautta vain

Mies myi heinäkuussa ostamamme Golfin ja etsi Saksasta meille omakotirakentajille sopivamman pelin eli pakettiauton. Auton hankinta mielessämme pyrähdimme koko kolmikko perjantaina Berliiniin.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan autoa olisivat lähteneet hakemaan mies ja isäni. He olisivat ajaneet auton via Balticaa pitkin Suomeen, mutta loppumetreillä päätimmekin ottaa lautan Rostockista Suomeen. Reissusta tuli kertaheitolla huomattavasti kevyempi, joten uskalsimme Sisun kanssa lähteä mukaan.


Autokauppojen jälkeen lähdimme vielä moikkaamaan kahta Berliinissä asuvaa ystävääni. Kovin paljoa aikaa meillä ei ollut, sillä kaupanteossa meni kaikkine säätämisineen nelisen tuntia. Olin kyllä haaveillut pääseväni egyptiläiseen museoon ja shoppailemaan, mutta aina ei voi voittaa. Mies kyllä jo lupaili romanttisen reissun Berliiniin joskus lähitulevaisuudessa. Hänen käsitykseensä romantiikasta kuitenkin kuuluu myös auton ostaminen samalla reissulla. Kehtasin olla eri mieltä.

Pikatreffien jälkeen lähdimme ajamaan kohti Rostockia ja lauttaa. Meitä oli jo varoiteltu, ettei lautta ole mikään ihmeellinen. Eikä se mikään ihmeellinen ollutkaan, Superfast olikin Superslow ja Superboring. Lautalla oli pienenpienenpienet shopit, yksi suklaalle ja alkoholille sekä toinen kempparille ja krääsälle. Ja nämä eivät tietenkään voineet olla samaan aikaan auki. Henkilökunta kun oli laskettavissa yhden käden sormilla.

Ruoka oli aivan kamalaa. Tasosta kertonee jo jotain ruokalista.


Ja sitten se matkaseura! Omasta takaa meillä oli luonnollisesti laadukkain mahdollinen matkaseura, mutta ne muut: Liuta huonokäytöksisiä autotrokareita ja venäläisiä rekkakuskeja. En koskaan, koskaan ole nähnyt yhtä huonoa käytöstä buffassa enkä yhtä montaa viinapulloa narahtamassa auki jo satamassa auton ratin takana.

Olimme aika paljon pienessä hytissämme. Onneksi olimme sen verran panostaneet, että otimme ikkunallisen hytin. Parhaiten sijoitettu satanen vähään aikaan.


Silti reissu oli oikein onnistunut ja mukava. Auto seisoo nyt pihassa ja odottaa torstaista huoltoa. Tässäkin pelissä riittää korjattavaa, mutta silti kokonaiskustannukset tulevat huomattavasti halvemmaksi kuin Suomesta ostaessa.