maanantai 21. helmikuuta 2011

Paha tapa

Minulla paha ja kallis tapa, josta olen pyrkinyt päästä eroon viimeksi viime kesänä, mutta toisen lapsen odotus siirsi suunnitelmia.

Olen nimittäin erittäin hyvä rikkomaan silmälasini. Nämä yhdet lasini, jotka hankin vuonna 2008, olen rikkonut jo kolme kertaa. Kerran vuoteen, siis.

Ensimmäisenkin onnettomuuden olen dokumentoinut, mutta jostain syystä en nyt löydä sitä täältä blogistani. Viime kesäkuussa lasit tippuivat kyläpaikan kylppärin lattialle, kohtasivat kantapääni ja räks, tässä tulos.



Sisuunnuin tästä tapauksesta sen verran, että varasin ajan laserleikkaukseen, olihan sisarellani ja hänen miehellään hyviä kokemuksia. Puhumattakaan siitä, että lasit olivat maksaneet ostettaessa noin 500 euroa ja yhden linssin korjaus maksaa noin 150 euroa. Kotivakuutuksesta olisi turha hakea hyvitystä, sillä omavastuumme on 160 euroa. Laserleikkauksen jouduin kuitenkin perumaan raskaustestin näytettyä positiivista ja leikkaus siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Raskausaikana leikkausta ei luonnollisestikaan tehdä eikä myöskään imetysaikana. Lasit siis korjattiin ja niiden "arvo" nousi 800 euroon.

Tänään palasin paheeni pariin ja silmälasini kohtasivat taas kerran kylppärin lattian. Kas näin. Hemmetin hienoa.

3 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Oi voi! Tuon takia mulla on aina muovilinssit. Ne tosin aikaa myöten naarmuuntuvat, jollei uusi pinnoitetta, mutta silti mielestäni pahempi paha kuin lasinsirut lasten tai tassuttelijoitten varpaissa/sormissa... Laserleikkauksesta olen kyllä minäkin kuullut vain hyvää ja aika moni on tämän tässä viimeisen parin vuoden aikana läpikäynytkin. Minäkin voin harkita sitten, kun se isompi lottovoitto osuu kohdalle (siis tarvitaan selkeästi reilumpi kuin se normaali vajaa parieuronen...).

Aimo kirjoitti...

Minz, varoituksen sana: Nämä olivat muovilinssit, kaikkina kertoina :) Tosin silmälasien malli taitaa vaikuttaa asiaan. Jos näissä olisi hyvät ja paksut kehykset, ei minulla olisi samanlaista ongelmaa.

Laura kirjoitti...

ei ne paksut kehyksetkään aina auta. Itsellä on lasten jälkeen lasit ollut useammin vaihdossa kuin koskaan sitä ennen ja suurempi on vasta 4 ja puoli. Viime syksy oli ehkä pahin, kun ensin hajosi vanhat lasit nuoremman käsissä ja uudet lasit saatuani vein ne korjattavaksi kahden viikon käytön jälkeen, ku vanhempi pukkasi päällä kiukuspäissään niihin. Kallista lystiä!