tiistai 12. huhtikuuta 2011

Päivä 12: Arkeni

Tämä on sitten pitkä postaus. Arkeni näytti eilen tältä.

Aamulla petasin sängyn. Muuta ei koko päivänä ollutkaan järjestyksessä, ei kuvan ottamisen aikaan eikä nytkään. Kuvasta on rajattu pois kamala kasa lajittelematonta puhdasta pyykkiä, jota en vieläkään ole ehtinyt lajitella. Huokaus.


Kahden vaippapyllyn aamupesun jälkeen söimme aamupalan. Mies lähti tontille ja minä meikkasin. Meikillä pelastaa onneksi paljon, jos ei esimerkiksi ole nukkunut kunnolla edellisenä yönä. Tai sitä edellisenä. Tai kuukauteen. Huokaus.



 Minun meikatessani Sisu oli omissa piirtopuuhissaan ja vauva nukkui.

Sisulle oli edellisenä yönä noussut kova kuume. Flunssan jälkitaudiksi oli ilmeisesti tullut korvatulehdus. Olin jo yöllä varannut Sisulle lääkäriajan. Kuumemittari näytti aamulla ja tulehdskipulääkkeen jälkeen aika mukavia lukemia. Huokaus.


Edelliseltä lääkärireissulta Sisun Kela-kortti oli jäänyt miehen lompakkoon ja siellähän se oli edelleen. Mies oli jo tontilla, joten joutuisimme koukkaamaan sen kautta ennen lääkäriä. Tontille tulee tällä viikolla maansiirtokone ja sitä ennen on tehtävä hurjasti puuhommia.


Lastenlääkäriasemalla mukava Päivi-lääkäri kertoi huonoja uutisia: Sisulla oli tulehdus molemmissa korvissa. Huokaus.

 
Saimme liudan reseptejä ja määräyksen tulla kuukauden päästä näytille. Toivottavasti tässä ei ole uuden korvakierteen alku.


Lääkkeiden hakureissulla kävi vielä moikkaamassa miestä tontilla. Puiden alta oli löytynyt rusakon poikasia, jotka mies oli joutunut turvallisuussyistä siirtämään. Rusakko oli valinnut pienokaisilleen paikan tulevan makuuhuoneemme kohdalta. Soittelin tontilta eläinsuojelyhdistykseen, josta saimme ohjeita: poikasia ei saa siirtää yli kymmentä metriä ja niihin tulee koskea mahdollisimman vähän, ettei emo hylkäisi niitä. En muuten tätä ennen tiennyt, että rusakko käy ruokkimassa poikasiaan vain kahdesti vuorokaudessa. Muun ajan pienokaiset ovat ihan keskenään. Pupuset saivat suojaksi naapuruston koirien ja pikkupoikien sekä varislintujen hyökkäyksiltä pahvilaatikon ja oksia.


Tontilta menimme kotiin ja jatkoin pyykkisavottaani. Tarkkasilmäisimmät voivat muuten huomata kiuaskivilaatikon olevan edelleen kylppärissämme. Huokaus.


Vastaava mestarimme piipahti täyttelemässä aloituskokouksen pöytäkirjaa. Minä yritin kerätä intoa kirjoittaa materiaalilistat puhtaaksi, mutta suuntasin tarmoni ruoanlaittoon.

Sisulle mestarin vierailu otti koville ja pieni potilas nukahti sohvalle. Saimme miehen kanssa ruokailla ihan keskenämme.



Iltaruokana meillä oli pitsaa. Olen vihdoin saanut gluteenittoman pohjan onnistumaan. Seuraavalle päivälle ei jäänyt paljoa tähteiksi.


Ehdin olla jopa pienen hetken koneella ennen iltapuuhia.


Iltapesun jälkeen Sisu ja isänsä jammailivat mm. Puuha-Peten tahtiin. Minä irrottelin tämän mukana ja totesin tarvitsevani kuntosalia enemmän kuin koskaan.

Mies laittoi Sisun nukkumaan ja minä menin vauvan kanssa iltapesulle. Nukkumatti löysi meidät tytöt taas sohvalta ja ehdimme ottaa siinä pienet unet ennen kuin siirryimme sänkyyn yöunille ennen seuraavaa arkipäivää.

2 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Voi pupusia! Toivottavasti ymmärtävät huikata emolle, että hei me ollaan täällä!

Aimo kirjoitti...

No niinpä! Emo kuulemma kutsuu poikasiaan, muttei löydä niitä, jos ovat liian kaukana. Niisk.