tiistai 22. marraskuuta 2011

Voi kyynel!

Sisulla oli taas vähän hankalaa mennä nukkumaan. Ihan ei kaikkia temppuja otettu käyttöön, mutta melkein. Olisi pitänyt saada tulla sohvalle, olisi pitänyt saada maitoa, olisi pitänyt saada vettä, olisi pitänyt saada harjoitella taputtamista Sinin kanssa (tässä vaiheessa Sini oli jo onneksi unten mailla).

Sadut oltiin jo luettu, joten tilanteen rauhoittamiseksi makasin Sisun vieressä ja kertasimme hiljaa viime aikojen tapahtumia. Oli vieraita Hangosta, oli joulupukkia helikopterissa, oli Muumeja ja oli ilotulitusta. "Äiti, mitä muuta?" Kaikki meni hyvin, kunnes Sisu vielä yritti kertaalleen päästä pois sängystä ja valitti kyyneltä poskellaan. "Äiti, kyyne. Äiti! Kyyne! Pyyhitään kyyne." Voi kyynel.

Temppuhan se vaan oli, mutta oli Sisu tirauttanut pienen itkunkin. Keksin sitten kertoa tarinan pienestä keijusta, joka lentää keräämään nukkuvien lasten poskilta kyyneleet ja pistää ne hyyyyyvin varovasti pussiin. Sitten keiju kuiskaa lasten korviin, ettei ole mitään hätää ja lapset nukkuvat yönsä hyvin. Pussissa keiju kuljettaa kyyneleet kotiin ja tekee niistä helmiä, jotka pujotetaan piiiiiitkään nauhaan. Tämä käytiin monta kertaa läpi ja Sisu oli jo aivan valmista kauraa, kunnes: "Äiti, räkää. Räkää. Pyyhitään räkää." Voi räkä.

Onneksi selitykseni meni läpi. "Kulta, räkää varten on ihan omat keijut. Hyvää yötä."

2 kommenttia:

Norppa kirjoitti...

Ihana tarina! Sellaiset kyyneliä keräävät keijut ovat minun ansiostani saaneet jo pitkät helminauhat aikaiseksi...

Minz kirjoitti...

Lapset ovat sitkeitä ja keksiväisiä! =) Onneksi ovat äiditkin!