maanantai 31. lokakuuta 2011

Tulkoon lämpö

Ja lämpö tuli. Meillä on ollut keskiviikosta saakka lämmin vesi ja lämmitys. Hetkeen ei ollut viime viikolla ollenkaan vettä, mutta sen hetken vietin lasten kanssa evakossa kaupungilla.

Oli muuten aika hieno hetki hipsiä joskin hieman sotkuiseen alakertaan iltapesulle. Vaan vielä hienompaa oli seurata Sisua ja Siniä yhteisen kylpyhetken aikana. Molemmat nauttivat kylvystä täysin siemauksin, roiskien ja pärskyttäen vettä, kikattaen ja nauraen. Pienestä tulee pienet ja isot ihmiset iloisiksi.

Vaikka nyt olemmekin taas sivistyksen parissa nykyisissä asuinoloissamme, katselen yhä useammin kaihoisasti tien toiselle puolelle. Voisiko se kohta olla valmis? Milloin pääsemme muuttamaan? Maaliskuussa? Siis ei kai vasta huhtikuussa?! Mä en ala! En jaksa odottaa! Kai jokaiselle omakotirakentajalle tulee tällainen hetki, ettei enää millään jaksaisi odottaa. Viisi tai jopa kuusi kuukautta etukäteen on tietenkin vähän turha potea tällaista tuskaa. Jaksaa, jaksaa. Jaksaa, vaikkei millään jaksaisikaan odottaa.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Minä haluan! Minä saan!

Kaksivuotiaan Sisun kanssa ei ole koskaan tylsää:  
"Äiti, mä haluan tomaattia."
"Miten pyydetään nätisti?"
"Saisinko tomaattia, kiitos?"
"Hienoa. Ole hyvä, kulta."
"EI TOMAATTIA!"
"Okei. Anna sitten tänne."
"MÄ HALUAN TOMAATTIA!"

maanantai 24. lokakuuta 2011

Ky-ky-kylmä

Olemme tässä olleet kymmenen (10) päivää ilman lämmintä vettä ja lämmitystä. Tai siis kohta kymmenen päivää ja kaksitoista tuntia.

Lapsiperheessä, jossa on kaksi vaippapyllyä, lämpimän veden puuttuminen on aika mielenkiintoista. Mielenkiintoista on myös peseytyminen raskaan päivän jälkeen ja vanhan talon lämmittäminen yhden takan avulla.

Onneksi ei ole talvi. Onneksi on ollut ihanat appivanhemmat (meidän molempien), ystävät ja naapurit, jotka ovat saunottaneet meidät ja antaneet käyttää suihkujaan. Onneksi saamme lämpimän veden ja lämmityksen (toivottavasti) huomenna kuntoon. Onneksi tämä(kin) tiukka tilanne on ollut pakko kuitata huumorilla, vaikka välillä se onkin ollut vaikeaa. Suuressa mittakaavassahan tämä on pientä, mutta hitto vieköön, miten hankalaksi arjen pyörittäminen menee.

Sen vaan sanon, että jokaisen omakotitaloa rakentavan olisi syytä asua vanhassa omakotitalossa ennen muuttoa uuteen. Tässä oppii pirun hyvin säästämään vettä ja sähköä, toimimaan jätepoliisina ja kasvattamaan pinnaa. Puhumattakaan siitä, miten sitä sitten osaa arvostaa uutta kotia, kun sinne asti jossain vaiheessa pääsee.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Tämmöinen nykyajan ihminen

Soitinpa tässä verohallinnon palvelunumeroon, kun piti maksaa palkkoja. Puhelimen toisessa päässä oli vissiin jo ajatukset viikonlopussa, kun sain ohjeeksi mennä osoitteeseen palkka.fi ja rohkaisuna lausahduksen "kyllä sä varmaan siellä osaat asiat hoitaa, kun olet tuommoinen nykyajan ihminen". Apua jos tarttis, niin voisi kuulemma soitella palkka.fi:n palvelunumeroon.

Jännä juttu, että äänestäni pystyi tulkitsemaan minun olevan "nykyajan ihminen". Ilmeisesti kuitenkin sellainen pieni epävarmuus suodattui äänestäni kokonaan pois. Tämmöinen nykyajankin ihminen olisi nimittäin voinut hieman kaivata neuvoja ja vinkkejä, mutta menihän se näinkin, ja täytyy sanoa, että palkka.fi oli yllättävän helppo käyttää.

Nykyaika. On se ihmeellistä, kun on tietokoneet ja intternetit ja kaikki.

torstai 20. lokakuuta 2011

Ai mikä blogi?

No hitsi vieköön. Venähtipähän pitkäksi tauko. Kiitos 8.5.2011-19.10.2011 ja anteeksi!

Tähän mennessä tapahtunutta: Ollaan rakennettu taloa. Ollaan kasvatettu lapsia, pinnaa ja lainasummaa. Ollaan kärsitty helteistä ja paleltu. Ollaan oltu kiireisiä, mutta ehditty myös vähän rentoutuakin.Ollaan edelleen yhdessä koko kööri.

Talo on tällä hetkellä tässä tilassa.


Ja lapset tässä tilassa.