sunnuntai 15. tammikuuta 2012

I see trouble on the way

Sisulla on mato. Ei matoja, vaan mato. Eikä sellaista matoa, joita häädetään, vaan pieni pätkä valkoista narua, joka on mato. Tai Mato.

Tässä mato saa ksylitolipastillin. 

Meinaan vaan, että tässä ollaan seuraavan imurointikerran aikaan (eli ihan kohta) jännän äärellä. Katoaako mato? Kuinka iso hässäkkä siitä syntyy, jos mato katoaa? Äkkiä jostain lisää narua!

2 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Mitä enemmän seuraan lapsellisten ihmisten elämää, niin sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että lapsissa ja kissoissa (ja miksei koirissakin, mutta niitä en juuri tunne) on hyvin paljon samaa. Kuten esimerkiksi se, että kaikista parhaimpia leluja on kaikki tuollaiset epäkaupalliset tuotteet, kuten narut ja pahvilaatikot.

Aimo kirjoitti...

Meillä leikittiin koko eilinen ilta pahvilaatikolla. I rest your case. :)