maanantai 16. tammikuuta 2012

Näkkileipäsilppua! Viisi euroa!

Huomiseen iltapäivään mennessä taukohuoneen seinällä?

"Asioin liikkeessänne tänään 16.1. iltaseitsemän aikoihin. Minulla oli - kuten tätä nykyä yleensä aina - kova kiire, enkä viitsinyt jäädä selvittelemään asiaa liikkeeseen, ajattelin, ettei se nyt niin haittaa, mutta kotona mieleni muuttui.

Juttu on nimittäin seuraavanlainen: Ostin Semperin gluteenitonta varrasnäkkileipää, joka kalliin hintansa (Oikeasti, paketti maksaa 5,25 euroa, yli viidenneksen Kelan kuukausittaisesta ateriatuesta. No, tämä nyt on kokonaan toinen valituksen aihe ihan toiselle taholle.) lisäksi on tolkuttoman helposti murenevaa. Valikoin siis erityisen huolellisesti pakkauksen, joka tuntui ehjältä. Käsittelin pakkausta kuin kuvainnollista kukkaa kämmenellä aina kassahihnalle saakka. Kassalla asetin paketin odottamaan vuoroaan hihnan alkupäähän, jottei se rusentuisi loppupäässä.

Siinä sitten muita ostoksia muina naisina hihnalle latoessani, tuli taakseni liikkeessänne työskentelevä vartija, joka otti kassalle kertyneen ostoskoripinon. Samalla hän tuli pudottaneeksi huolella vaalimani näkkileipäpakkauksen lattialle. Jo tässä vaiheessa arvasin, mikä minua odottaa kotona: Pakkauksellinen yli viiden euron näkkileipäsilppua. Ja oikeassa olin, koko paketissa ei ole muutamaa senttiä suurempaa näkkileipäpalaa. Ei kovin mukavaa. Mutta kuten mainitsin, en ehtinyt enkä viitsinyt jäädä selvittelemään asiaa kauppaan, vaan maksoin silppuni mukisematta.

Eniten minua kuitenkin harmittaa se, ettei vartija älynnyt pyytää anteeksi, vaikka hän kyllä selvästi pisti tapahtuneen merkille. Tällä vuodatuksellani en saa enää näkkileipää ehjäksi, mutta pyydän ystävällisesti huomauttamaan henkilökunnallenne, että vastaavanlaisten tilanteiden sattuessa, on kohteliasta vähintäänkin huomioida tapahtunut ja pyytää anteeksi."

Minun olisi ehkä syytä nukkua enemmän ja kirjoitella tällaisia palautteita vähemmän.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

I see trouble on the way

Sisulla on mato. Ei matoja, vaan mato. Eikä sellaista matoa, joita häädetään, vaan pieni pätkä valkoista narua, joka on mato. Tai Mato.

Tässä mato saa ksylitolipastillin. 

Meinaan vaan, että tässä ollaan seuraavan imurointikerran aikaan (eli ihan kohta) jännän äärellä. Katoaako mato? Kuinka iso hässäkkä siitä syntyy, jos mato katoaa? Äkkiä jostain lisää narua!

torstai 5. tammikuuta 2012

Todella Merkittävä Tapahtuma


Muistan lapsena lukeneeni hartaasti Suomen Kuvalehdestä merkkipäivät sekä Jyviä ja akanoita -palstan (ooooh, parhaat palat vuosien varrelta myös netissä). Oli jännä katsella vanhoja ja arvokkaita setiä ja tätejä, joille oli karttunut kunnioitettava määrä ikävuosia. "Noin vanhoja ihmisiä! Tuon näköisiä!" Meille ei tule Suomen Kuvalehteä, mutta vielä nykyään saadessani lehden käsiini, selaan juuri noille sivuille.

Vuodet vierivät ja ikää tulee itse kullekin lisää. Enää ei kuusikymppinen tunnukaan niin kamalan vanhalta. Tänä vuonna minullakin on merkkipäivät. Täytän *gulp* kolmekymmentä. Ammattiyhdistykseni mielestä se on jo merkkipäiväilmoituksen paikka. Pitäisiköhän laittaa? "Noin vanha ihminen! Tuon näköinen!" Enpä taida kuitenkaan.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Jotta elämä ei olisi liian helppoa

Ihan kuin tässä ei olisi aivan tarpeeksi kahden alle kolmevuotiaan kanssa ja omakotitaloa rakentaessa.

Keksimme loppuvuodesta miehen kanssa ryhtyä ostoboikottiin. Kuten miljoona vuotta sitten aloittamamme (ja sittemmin päättämämme) kahvilakkokin tämä päätös sai alkunsa autoreissulla. Luin joulukuun Anna-lehdestä toimittajan perheessä tehdystä kokeilusta, jossa perhe hylkäsi kuukaudeksi K- ja S-ryhmän kaupat. Me aiomme tehdä samoin.

Tammikuu on testikuukausi, jolloin ostelemme samaan vanhaan tapaan. Yleensä siis K-ryhmän kaupoista, jonne Plussa-tiedotteen mukaan meni marraskuussa reilu tonni (huh huh, tuossa on kyllä oltava muutakin kuin ruokaa ja vessapaperia). S-ryhmään samassa kuussa meni alle kolmekymmentä euroa.

Miehen palattua tammikuun alusta töihin, en enää kokkaa työmaamme miesporukalle lounasta - se hiukan pienentää ruokamenojamme. Suuria talkoitakaan ei ole luvassa, kuten marraskuussa. Tilanteemme siis normalisoituu pikkuhiljaa eikä jääkaapista täydy löytyä ruokatarpeita isolle joukolle miehiä.

Tammikuun ajan kirjaamme ylös kaikki ruoka- ja päivittäistavaraostokset, ostelemme tavalliseen tapaan ja kartoitamme muita ostosmahdollisuuksia kuin vanha kunnon lähimarkettimme. Helmikuussa käymme ainakin luomumarketissa läheisessä kauppakeskuksessa, käytämme nettikauppoja, ostamme kauppahallista sekä käymme mm. Kärkkäisellä, Lidlissä ja Robin Hoodissa. Nopeasti tarvittavissa ostoksissa meitä palvelee läheinen Siwa.

Vaikka alussa vitsailinkin olettamuksella, että elämämme hankaloituu kokeilun myötä, en kuitenkaan uskalla tilanteen muuttuvan mahdottomaksi. Tarvitaan vaan hiukan enemmän suunnitelmallisuutta - ja sitä tottavie tarvitsemme muutenkin!

Yritän ehtiä raportoimaan täällä kokeilumme aikana. Ainakin hiukan paremmin kuin kahvilakon aikana.