keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Aamuhetki kullan kallis

Aamun varhaisina tunteina(kaan) ei ole aivan terävimmillään.

Ajoin töihin fiilistellen hyvää musiikkia. Kovalla, tietenkin. Ihmettelin, ettei auto oikein meinannut lämmetä. Ilmastointi puhalsi kylmää, vaikka kuinka oli ollut lämmitin päällä. Varhaiset koiraihmisetkin tuntuivat kääntyvän katselemaan menoani hiukan kummissaan.

Musiikin tauottua kuului moottorin ääni yllättävän kovalla ja suhatipa ohi pyöräkin. Suhahti. Moottorin ääni. Onpas täällä tosiaan kylmä. Minulla oli apukuskin puolella ikkuna auki.

Ei ihme, että minua käännyttiin katsomaan. Sellaisella tunteella olin eläytynyt äskeiseen lauluun.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Ei mainoksia, kiitos.

Tulimme kotiin mummolavierailulta. Samaan aikaan postilaatikollemme kurvasi kaksi naista henkilöautolla.

"Onko tää teidän laatikko?"

"On."

"Saako laittaa vaalimainoksen?"

"Kiitos ei. Siinä lukee 'ei mainoksia' ja se kyllä koskee myös vaalimainoksia."

"No mä laitan silti."

"Kiitos ei. Meillä on jo ehdokaskin."

"Tää on lapsiperheiden ehdokas. Mä laitan silti."

*Tsup. Laatikkoon.*

Jaa. Tiedän nyt ainakin ketä en äänestä.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Absurdeja tilanteita, osa miljoona

Siivosin herkkukaapin ja annoin pienille ihmisille syötäväksi pääsiäisjämät eli kaki Rölli-yllätysmunaa.

Sisu sai pikkuauton, jonka juju oli liikkeessä nouseva konepelti. Koneoelti ei tosin noussut eikä auto liikkunut. Sini sai örkin, joka unohtui melkein heti.

Sisun autokin olisi unohtunut, mutta siitä tuli äkkiä maailman tärkein. Menin nimittäin vahingossa imuroimaan sen pirun kotteron toisen rengasparin pölypussin sisuksiin. Sisu tietenkin huomasi sen. Tietenkin. Jokainen kolmevuotiaan äiti tietää, mitä tästä seurasi.

"Mun aaaaaaauuuutoooooniiiiiii! Mun autoni!"

"Kulta, mä etsin sen. Mä etsin sen."

"Mun aaaaaaaauuuutooiiniiii! Ne renkaat!"

Hyvästä yrityksestä huolimatta en koskaan löytänyt renkaita. Piilotin pikkuautonkin syvälle roskikseen, kun tilanne oli mennyt ohi.