tiistai 5. marraskuuta 2013

Iltakävelyajatuksia

Kävin ihan itsekseni iltakävelyllä. Ilman perhettä, ilman kameraa, ilman puhelinta, ilman musiikkia. Ilman häiriötekijöitä, kuten perhettä, kameraa, puhelinta ja musiikkia, tulee ajatelleeksi kaikenlaista.

Riittävätköhän nämä neljä (4) heijastinta?
(Joo, ainakin siitä päätellen, miten aikaisin autot hidastivat vauhtiaan.)

Onkohan toi pupu?
(Ei.)

Eikö se nyt kuitenkin olisi pupu.
(No ei edelleenkään, se on muovinen kartio merkkaamassa koloa jalkakäytävällä.)

Sininen valokaapeliulkovalohässäkkä pitäisi kieltää lailla.
(Pitäisi.)

Mikähän ääni tuo on?
(Liesituuletin. Harvinaisen kovaääninen liesituuletin.)

Ihmisillä on hassuja sukunimiä.
(Pokela ei ole hassu.)

Onkohan vampyyrejä oikeasti olemassa?
(Jos nyt sitten ei vähään aikaan luettaisi niitä Sookie Stackhouse -kirjoja.)

Leikkikenttä näyttää todella yksinäiseltä pimeällä.
(Ne vampyyrit, ne vampyyrit.)

Kappas, leikkikentälle johtavalla tiellä on avattu kortsupakkaus.
(Kappas, yäääääk.)

Miten tuohon pihaan on saatu mahtumaan noin monta autoa?
(Kuorma-auto, kaksi henkilöautoa ja yksi mopoauto. Eipähän tarvitse tehdä talvella lumitöitä.)

En yhtään kaipaa rakennusaikaa, tai ehkä ihan vähän kuitenkin.
(Minä. En. Enää. Ikinä. Ole. Mukana. Rakentamassa. Yhtään. Taloa.)

Meinaavatkohan noi saada talonsa valmiiksi jouluun mennessä?
(Jouluun on 49 päivää. Eivät meinaa.)

Ihmisillä on todella suloisia koteja.
(Joo, anteeksi, poistun aivan heti tästä teidän ikkunanne alta.)

Pienhiukkaspäästöistä viis, puilla lämmittämisestä tulee ihana tuoksu.
(Ihan oikeasti tulee.)

Onpa kaunis tähtitaivas.
(Ihan oikeasti on.)

Ei kommentteja: