sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Leikki

Lasten leikki-intoa voi vain ihailla. Siinä missä itse käynnistelen aamulla pitkään, venyttelen, vanuttelen ja vatuloin aamutouhuissani, ovat lapset jo heti herättyään pistäneet pystyyn ensimmäisen leikin.

Usein myös se ensimmäinen tappelu tulee aika pian. Kuuluu asiaan, lohduttaudun. Sisarukset ne nyt nahistelevat aina. Nyrkkikin puhuu, mutta onneksi vähemmän.

Pitkin päivää on joku leikki käynnissä. Sitä on hauska seurata. Tässä eräänä iltana katsottiin leffa, jossa kerrottiin Amazonin elämästä. Ei siis sen verkkokaupan, vaan viidakon ja joen. Pääosassa olivat tietenkin eläimet ja hyönteiset. Ensimmäisten minuuttien jälkeen oli lapsilla jo leikki käynnissä. "Mä oon toi apina ja toi tukaani!" "Joo, ja mä oon toi käääääärme!" Sitten hypittiin ympäri sohvaa hurjasti äännellen ja samalla silmä kovana ohjelmaa seuraten.

Leikki myös elää ja kehittyy koko ajan. "Joo, ja sit", kuuluu innostunut alku ehdotuksesta. Innostaahan se, leikissä kun voi olla mitä vaan. "Ja sit tää menis sinne tulivuorelle ja muuttuis lohikäärmeprinsessaksi!"

Muistaisipa sitä itsekin välillä leikkiä. Voisi olla ihan mitä vaan.