keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Nytpä tiedän

Leikkaus meni hyvin. Se nyt kerrottakoon ihan heti alkuun. Olen elossa. Se on vähintäänkin selvää. Olen kotona. Se on aivan ihanaa.

Leikkausta edeltävänä päivänä ravasin fysioterapeutilla, nukutuslääkärillä, hoitajalla, leikkaavan lääkärin luona ja ties missä kokeissa. Jännitys helpotti huomattavasti, kun sain jutella asioista, vitsaillakin jopa. Leikkaava lääkäri kävi selkeästi läpi leikkauksen kulun ja juttelimme myös elämästä leikkauksen jälkeen. Hurjaltahan leikkaus kuulosti, mutta ihan selvältä touhulta sitten kuitenkin. Yllätyin oikeastaan vain siitä, että leikkauksen aluksi sydämeni ultrattaisiin ruokatorven kautta. Tämä tehtäisiin onneksi jo ollessani nukutettuna.

Syynä ultraäänitutkimukselle oli epäily aorttani rakenteesta. Aortta on normaalisti kolmipurjeinen, ulkopuolelta tehdyssä ultraäänitutkimuksessa se näyttää Mersun merkiltä. Tämän olin itsekin nähnyt vain puoli vuotta aikaisemmin tehdyssä tutkimuksessa, jossa minut tutkinut lääkäri lähetti terveisiä isälleni, jonka kerroin olevan vannoutunut Mersu-mies. Olin siis itse aivan varma, että minulla olisi normaali kolmipurjeinen aortta. Jokin muu kuin rakenteenteellinen poikkeavuus, synnynnäinen vika olisi syynä rinta-aorttani aneurysmalle.

Leikkauksen jälkeen kuulin kuitenkin, että aorttani on kaksipurjeinen. Tämä synnynnäinen vika yhdistettynä korkeaan verenpaineeseen ja järjettömään stressiin olivat levittäneet nousevaa aorttaani. Syy oli selvä.

Ei kommentteja: